mäkitupa

Hei taas!

2012-02-01T15:30:00.001+02:00

Pitkästä aikaan onkin ihana kirjoittaa. Hiljaiselooni ei ole mitään varsinaita syytä. Ei vain tuntunut siltä, että kuvaisin ja kirjoittaisin. Tänä aamuna kaivoin kameran kangaskasan alta esiin. Otin pari kuvaa tyttösestä, mutta niihin tuli hassut ilmeet. Uudesta laitteesta innostunut tyttönen kuvasi nuo kuvat. Istui aamupalapöydässä paikallaan ja räpsi. Ihan tutut paikat minulle, mutta ihan erilainen näkökulma.

Täällä on elelty tavallista elämää. Minä olen tehnyt aimo kasan käsitöitä, joista osan ehkä esittelen joskus. Tyttönen on jatkanut kasvamistaa hurjaa vauhtia. Jatkuvasti hämmästyn, kuinka iso ja fiksu lapsi minulla on. Sillä on myös käsittämättömän hyvä muisti ja hirveästi touhuamisenergiaa. Remonttikin etenee hiljalleen. Yläkerrassa on jo lattia melkein valmiina. Enää puuttuu rappuset joita pitkin pääsisimme sitä katsomaan.

Kirjoitan taas pian, sillä kaipasinkin jo tätä.

Neljäs

2011-11-23T14:46:00.000+02:00

Sain Kivitaskulta haasteen näyttää tietokoneeni neljännen kansion neljäs kuva. Tyttönenhän se siinä, yllätys yllätys. Kuva on viime vuoden syyskuulta. Tyttönen on siinä reilu viisi kuukautta vanha. Osasi jo ryömiä ja kiivetä pienien esteiden yli. Tuossa on menossa keittiön puuvaunuun.

Haasteet ovat hyviä, muuten en muistaisi kirjoittaakaan tänne. En tainnut viikkoon edes avata tietokonetta. Jotenkin päivät vain menevät kovin nopeasti. Käsitöitäkään ei voi näyttää, ettei yllätykset mene pilalle ja sanottavaa ei oikeastaan ole. Ihan vain tavallista elämää. Sellaista jossa käydään puistossa, uimassa, mustkarissa ja omalla pihalla. Joskus tavataan kavereita tai nautitaan vieraiden seurasta. Ja aina laitetaan ruokaa, tiskataan, siivotaan ja rakennetaan legoilla. Sitten luetaan, katsotaan telkkaria ja tehdään käsitöitä. Maalaamassakin olen muistanut käydä, mutta se jää ihan pian joululomalle.

Jos minusta ei kuulu mitään taas, niin olen vain muistamaton.

Pönttöuuni

2011-11-14T14:45:00.001+02:00

Eilen uskalsimme sytyttää ensimmäiset oikeat tulet uuniin. Muuraamisen jälkeen uunin piti kuivaa kaksi viikkoa, sitten poltettiin pari päivää kynttilöitä, sitten ihan pieniä tikkuja ja nyt jo oikeita puita.

Kuivaessa tulitiilistä syntyi lumea muistuttavia suolakiteitä ja uuninpesä näytti talviselta.

Uunin luukut ovat vanhat Högforssin luukut, jotka ostimme kunnostettuina. Hassua ajatella, että ne on kauan sitten valmistettu tässä aika lähellä. Sitten ne ovat käyneet ties missä ja Hämeelinnan kautta päätyivät taas tänne valmistusseuduilleen. Eikä niistä oikeastaan edes huomaa sitä, että ovat olleet jo vuosikymmeniä käytössä.

Uunineduspelti vielä puuttuu. Uunin viereen laitettiin kirjahylly. Alimmat hyllyt ovat polttopuita varten. Ylimmille laitoin kaikki ympäriinsä kuljeksineet käsityöt yms. Vielä pitäisi saada jotain laatikoita, joihin epämääräisen sälän saisi laitettua. Kirjahylly piti maalata mustaksi, mutten malttanutkaan odottaa sitä. Maalataan sitten myöhemmin, kun päätetään jääkö kirjahylly tuohon. Muuten tuo on hyvä paikka, mutta harmittaa kauniin seinän peittyminen.

Hurahduksia

2011-11-08T13:40:00.001+02:00

Heidi haastoi minut kertomaan 10 hurahdusta. En koe olevani kova hurahtamaan. Tai oikeastaan en koe listaamiani asioita hurahduksina. Jotenkin tiukkapipoisesti koen hurahtamisen olevan negatiivista. Sellaista kevytkenkäistä hetken huumaa.

Sellaista minulle sattuu kovin harvoin. Olen tällaisissa asioissa hidas ja harkitseva. En esimerkiksi seuraa muotia, koska asioiden makusteleminen vie aikaa. Siinä vaiheessa kun muut ovat jo todenneet jonkin jutun olevan aivan ohi, minä alan vasta tykätä enemmän. Toki joku asia voi iskeä tosi kovaa ja aivan puun takaa, mutta silloin rakastuminen yleensä kestää vuosia. Niin on käynyt esimerkiksi (neule)blogien kanssa.

Yritin laittaa tykästymisiäni jonkinlaiseen järjestykseen, muttei siitä oikein tullut kunnollista.

1. Neulominen ja käsityöt

Pahin ja pitkäkestoisin hurahdukseni lienee neulominen ja muut käsityöt. Välillä ne tuntuvat melkein menevän manian puolelle, mutta onneksi vain melkein. Koko ajan löytyy uusia ihania ideoita, materiaaleja ja ohjeita, joita tekee mieli kokeilla. Joutenolo on myös vaikeata. Tulee nopeasti huono omatunto jos vain on.

2. Tee

Teetä olen juonut ihan pienestä, joten tämä ei ole kovin uusi hurahtaminen. Muistan kun lapsena, 1980-luvulla, istuin äidin kanssa iltaisin olkkarin sohvalla, joka oli päällystetty valkoisella teddykarvalla. Juotiin iltateetä, syötiin hillovoileipiä ja katsottiin telkkarista esimerkiksi silkkitietä. (Tuosta sarjasta jäi minulle muuten vahvoja muistoja. Nyt kun aikuisena olen yrittänyt katsoa sarjaa, en jaksa enää seurata sitä huonon kuvanlaadun vuoksi. Kameran heiluessa tulee oikeasti paha olo, eikä rakeisesta kuvasta tahdo saada selvää. Se tulee parhaillaankin uusintana.)

Kesällä hurahdin (sanan hurahtamismielessä) Pukka-teehen. Ensimmäisen pakettini vihreää chaita ostin Hämeelinnasta. Se oli todella hyvää! Sitä oli vaikea saada täältä, joten päädyin tilaamaan valmistajan nettikaupasta Englannista kuusi pakettia eri makuja. Se oli liikaa. Jämät ovat jäljellä ja hurahtaminen meni ohi. Kai ne loput joskus tulee juotua.

Juon teetä päivittäin, yleensä kaksi tai kolme kupillista. En kuitenkaan ole sellaisia teeharrastajia, joista voi lukea lehdistä. En mittaa veden lämpötilaa, lämmitä astioita etukäteen tms. Tärkeää on kuitenkin, että teekuppi on kaunis, sen suutuntuma on hyvä ja se on riittävän kokoinen. Teenkin tulee olla hyvää. Eilen ostin The huoneesta Helsingissä käydessäni kolmea uutta rooibosta. Tai eihän se rooibos oikeastaan teetä ole.

Pääasiassa juon rooibosta tai vihreää teetä. Joskus myös valkoista-, yrtti- tai mustaa teetä. Kahvia en juo koskaan. En vain ole koskaan oppinut pitämään sen mausta.

3. Villasukat

Olen aina käyttänyt paljon villasukkia. Nykyään, kotona ollessa, käytän oikeastaan vain villasukkia. Tavallisia sukkia käytän silloin, kun lähden jonnekin jossa pitää olla pitkään kengät jalassa. Villasukat ovat silloin liian kuumat. Käytän niitä aina. Kesälläkin reissuun lähdettäessä otan aina villasukat mukaan.

Parhaat villasukat on neulottu ohuesta langasta (n. 400 m/100 g), ne on neulottu 2-2,5 mm puikoilla. Niissä on 56 silmukkaa (useimmissa ohjeissa on 64 silmukkaa, mutta niistä tulee liian löysät). Varsi on riittävän pitkä. Kantapään mallilla ei ole niin paljon merkitystä, mutta sädekavennus on kärjessä ehdoton.

Parsin villasukkiani harvoin. Kulutan sukkia niin tasaisesti, että koko pohja kuluu samaa vauhtia. Ensimmäisen reiän ilmestyessä, uusia pitäisi oikeastaan koko pohja. Silloin neulon mielummin kokonaan uudet sukat. Sukkien neulominen kun on kivaa. Niin ja villasukkani pesen aina pesukoneessa. Parasta (vaan ei kauneinta) lankaa on mielestäni Fabel.

4. Kukat

Olette lukijani ehkä huomanneetkin, että pidän kukista. Tuo valokuvan auringonkukka on viime viikolta. Olin nukuttamassa tyttöstä ja löysin sen Malmilta sellaiselta kaupungin pellolta, jolta kukkia saa poimia.

Tykkään kukista sisälläkin, mutta erityisesti ulkona. Pihalla, ojan pientareilla ja joka paikassa. Jostain syystä poimin niitä kuitenkin harvoin maljakkoon.

5. Blogit ja muu virtuaalimaailma

Löysin ensin neuleblogit ja sitten muita blogeja. Istuin yliopiston kirjastossa ja yritin kirjoittaa jotain koulutyötä. Käytännössä kuitenkin avasin netin ja jotain kautta sattumalta löysin neuleblogin. Tiesin heti, että tämä on minun juttuni ja että minun täytyy saada omakin blogi.

Blogit ovat antaneet minulle paljon. Oikeastaan on vaikea erotella, mitä ne ovat minulle antaneet. Paljon ja monenlaisia asioita, mutta ainakin blogiystäviä, ideoita, ajatuksia, tietoa ja innostusta. Valokuvaamaankin olen alkanut taas muutaman vuoden taon jälkeen.

6. Käsintehdyt kupposet

Kun kirpparilla, markkinoilla tai kaupassa tulee vastaan käsintehty pieni kulho eli kupponen, minun on ostettava se. Jos on, ostan kaksi. Ulkomaan matkoiltakin olen kantanut hellästi erilaisia kupposia kotiin. Meillä on paljon kupposia, melkein kaikki eri paria.

7. Lehdet

Luen paljon lehtiä. Helsingin sanomia, paikallislehtiä, naisten lehtiä, sisustuslehtiä, kasvisruokalehtiä, nettilehtiä, järjestöjen lehtiä ja jopa miehen autolehtiä. Nykyään etenkin, kun luen kirjoja vähemmän, luen lehtiä suurella intohimolla. Ennen molok-keräysroskiksia dyykkasin usein lehtiä. Nyt kun se on mahdotonta, ostan niitä muutaman kuukaudessa. Jokunen meille tulee myös kotiin. Tajusin juuri, että muotilehdet ovat lajityyppi, jota en lue oikeastaan koskaan.

8. Käveleminen (ja pyöräily)

Minulle kaikista mieluisin liikkumismuoto on käveleminen. Teininä minulla oli kaveri, jonka kanssa käytiin kahden tai kolmen tunnin kävelyillä. Nytkin kävelen mielelläni parikin tuntia.

Käveleminen on yksi niistä asioista, joita kaipaan kaupungista eniten. Meillä voi kävellä yhtä hiekkatietä kylälle päin, sitten kun on kävellyt riittävästi pitää kääntyä ja kävellä samaa tietä takaisin. Olen näinä vuosina kävellyt sitä paljon. Ihme, ettei siinä ole jo uria. Tänäänkin kävelin ensin n. 3 kilometriä ja sitten käännyin.

9. Kotona oleminen

Olen täysin ihastunut kotona olemiseen tyttösen kanssa. Ajatus, että menisin joskus taas töihin tuntuu todella kaukaiselta. Minusta on ihanaa olla ja puuhastella tyttösen kanssa kaiket päivät. Tehdä samalla omia juttujani ja viettää rauhallista elämää. Olen kyllä sitä mieltä, että pienen lapsen paras hoitopaikka on koti. Mutta minä haluan olla kotona myös itsekkäistä syistä. Nautin tästä niin kovasti.

10. Uusi tyynyni

Tämä on ehkä hurahdus, en vielä tiedä. Toivoin ja sain vähän aikaa sitten syntymäpäivälahjaksi Ruskovillan hirssiakanatyynyn. Se on ihana! Muotoutuu juuri oikeanlaiseksi. Ensin se tuntui oudolta jyväpussilta, joka hieman rapisee. Mutta se on aivan loistava nukkua. Niskani on heti ollut paljon parempi.

Hyvää siinä on myös se, että se on valmistettu luonnonmateriaaleista. Luomuviljellyn hirssin akanat kestävät tyynyn sisällä 5-6 vuotta. Sitten ne voi korvata uusilla. Ja vanhat voi laittaa kompostiin. Sellaisia kaikkien tavaroiden tulisi olla, että ne voisi elinkaarensa lopussa laittaa kompostiin.

Ulkona

2011-11-05T14:33:00.000+02:00

Kesän tai oikeastaan syksyn viimeisiä kukkia. Syötiin todennäköisesti viimeiset vadelmat pensaasta. Laitettiin puiden ympärille verkot jäniksiltä suojaamaan. Naurettiin meidän keltaista maatiaisluumua. Pieni kuin mikä, vaikka kasvanut jo yli 5 vuotta paikallaan. Jostain syystä se on unohtunut verkottaa joka talvi. Ja joka talvi jänikset ovat sillä herkutelleet. Jänisten bonsaipuu.

Talvi ei ole vielä tullut, mutta olen ajatuksissani jo ensi keväässä ja kesässä. Mietin mitä teen sitten. Ainakin yhden uuden kukkapenkin keinun viereen heinikon tilalle. Kasvimaan perustaminenkin olisi ihanaa, mutta se on iso projekti. Tarvitaan kaivinkone ja vaikka mitä. Kasvimaan reunaan haluaisin kasvihuoneen suojaamaan pohjoisilta tuulilta. Kohopenkit ja vesisäiliö. Katsotaan sitten.

Vihdoinkin!

2011-10-29T21:27:00.001+03:00

Kummatkin, haalari ja tyynynpäällinen, ovat olleet tuskastuttavia projekteja. 90 senttinen villahaalari kirjoneuleena ja liian monta afrikkalaista kukkaa. Mutta valmistuivat, kun pakotin hieman itseäni. Löysin ihanan villatakkimallin, mutta päätin että saan aloittaa neulomisen vasta kun nämä ovat valmiita. Kummatkin projektit aloitin joskus kesähelteillä.

Haalarin neuloin yhtenä kappaleena lahkeista ylöspäin, sitten steekkasin sen auki ja ompelin vetoketjun (huonosti). Afrikkalaisten kukkien takapuolelle piti tulla raitoja virkattuna, mutta tulikin pellavakangasta ommeltuna.

Näitä tehdessäni mietin, että miksi ihmeessä aina sorrun jokseenkin älyttömiin projekteihin. Miksen vain voi neuloa ja virkata jotain nopeaa? Ja sitten aloitin neulomaan itselleni neuletakkia ohuesta, mustasta sukkalangasta. Koska se taitaa olla mun luonteeni.

2011-10-20T14:49:00.000+03:00

Meillä on nyt olohuoneessakin muurattuna pönttöuuni. Tämä viikko elettiin ilman olohuonetta ja kuinka ankealta elämä tuntuikaan! Nopeasti sitä tottuu parempaan, mutta huonompaan hitaasti.

Uuni jää ainakin toistaiseksi sinkkipinnalle. Mustat luukut erottuvat siitä kauniisti. Vielä pitää odotella ainakin kuukausi, että saa sytytellä ensimmäiset, pinet tulet uuniin.

Muurarille leivoin makupari suklaakakkua. Ohje on vegaaninen, gluteeniton ja paras kokeilemani. Gluteenittomat leivonnaiset ovat usein olleet hieman jauhoisia, mutta ei tämä. Hassua leipoa kakkua, johon ei tullut lainkaan viljaa. Jauhoina on peruna- ja mantelijauhoja. Laiskana en jaksanut kuorruttaa, vaan lisäsin enemmän suklaata (yhteensä ehkä n. 150 g) taikinaan. Tosi hyvää oli näinkin, mutta kuorrutus varmasti kruunaisi kakun. Minun kakkuni kaverina viljakahvia. Tykkään siitä kaakaomaisuutensa vuoksi.

Loppuhuipennuksena vielä kubistinen äitini (1960-luvun kuvasta otin mallia minäkin) kuviskerhon innoittamana. En tiedä paransiko leikkaaminen kuvaa, ei ainakaan huonontanut. Kulmakarvojen kaari oli onnistunut. Mies tunnisti äitini siitä sen perusteella. Meillä on kuulemma voimakas. En ollut tajunnutkaan itse.

Ensimmäinen takki

2011-10-14T21:44:00.002+03:00

Suorastaan hykertelen itsetyytyväisyyttä. Tein itselleni kivan talvitakin! Onhan siinä virheitä ja muokkauksen paikkaakin, mutta se valmistui yllättävän nopeasti ja tulee aivan varmasti käyttöön.

Olen haaveillut talvitakin ompelemisesta jo muutaman vuoden. Pari vuotta sitten tuntui olevan buumi ja silloin ihastelin muiden takkeja. Ajattelin sen olevan liian vaativa projekti minulle enkä ryhtynyt silloin puuhaan. Piirsin ja leikkasin kuitenkin itselleni silloin kaavat, kun Liinan takki oli niin hyvän mallinen. Koko viime talven yritin etsiä uutta takkia, mutta en löytänyt yhtään kivaa. Kaupat olivat täynnä ruskeita, harmaita, mustia ja armeijan vihreitä maihareita tai ihan mummotakkeja. Maihareita mulla on ollut jo niin monta, etten kertakaikkiaan enää halunnut sellaista.

Kaivelin kaavat esille, tilasin vuorimateriaalit ja päällikankaan. Leikkaaminen pelotti, mutta tein sen silti. Sitten ompelin. Vuori ja päällinen eivät mahtuneetkaan päällekäin. Ompelin pelkästä vanusta uuden, ohuemman vuoren. Onneksi tilasin tosi reilusti vuorimateriaaleja, kun en tiennyt kangasmenekkiä. Ja nyt ne mahtuivat päällekäin! Sitten vielä vetoketju sekä muutama yksityiskohta ja takki oli valmis! Siihen meni vain viidet päiväunet ja hieman muutamasta illasta.

Kaavoihin en tehnyt muita muutoksia, kuin lisäsin pituutta. Mutta tekisin nyt saman minkä Liinakin huomasi: hihat ovat hieman liian kapeat. Minulla kirraa kainaloista, jos laittaa paksun paidan alle. Laittaisin taakse myös ehkä tampin, mutta sen voin tehdä vielä, jos haluan. Niin ja hihat leikkaisin hieman eri kohdasta kangasta, etteivät valkoiset kukat osuisi juuri hihansuuhun.

Yksityiskohdiksi tein hupun reunaan kuminauhalla rypytyksen ja hihoihin neuloin ja ompelin resorit sisäpuolelle. Hihoista sisään tuuleva pakkanen on inhottavaa. Vastaavia olen lisäillyt ostettuihin takkeihinkin.

Vuori on valmista mustaa tikkivanua (60 g) Kangastukusta. Päällikangas on Finlaysonin paksumpaa puuvillakangasta. Kumpaistakin meni hieman alle 2 metriä. Vetoketju on 90 cm pitkä. Koko on M.

Nyt sitten pitää enää tehdä se toinen takki, sen paksumman vuoren ympärille. Siihen löytyikin melko valmis aihio laatikoista, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

Eilen Helsingissä

2011-10-14T14:59:00.000+03:00

Minulla oli eilen asiaa Helsinkiin. Yhdistettiin siihen kokopäivän mummola vierailu. Maalaislapsi sai keinua, keinua ja keinua. Ensin keinutimme yhdessä mummo ja minä. Sitten lähdin asioilleni ja mummo keinutti vielä kaksi tuntia. Lopulta kuulemma jalat eivät enää kantaneet keinusta pois noustessa.

Minun asiani oli osallistuminen kasvisruokalijoista tehtävän tutkimuksen infotilaisuuteen. Tutkittavina on pitkään vegaaneina eläneitä ja sekasyöjä verrokkeja. Tutkivat vitamiinien ja kasvinsuojeluaineiden yms. myrkkyjen saantia. Halusin ehdottomasti osallistua, vaikka vaatiikin minulta hieman vaivaa. Aihe on kiinnostava etenkin noiden myrkkyjen osalta. Tutkimus on maailmanlaajuisesti harvinaislaatuinen. Jännittävää saada keväällä kuulla omat tulokset.

Keittiössä

2011-10-12T21:21:00.001+03:00

Meidän keittiössä häärää nykyään kovin innokas apuri. Se laittaa ruokaa, tiskaa ja siivoaa. Syömisestä ei aina niin välittäisi. Vaikka nyt on saatu ruokavalio toimivaksi ja maha kuntoon. Ruokavaliosta on poissa maito, soija, kaura, ohra ja vehnä. Ruis onneksi käy. Hieman tuo ruokavalio aiheuttaa päänvaivaa, mutta paljon on löytynyt ruokia, joista koko perhe tykkää.

Tänään ajatuksenani oli laittaa linssipyöryköitä. Suosikkiohjeeni ei kuitenkaan ole tähän ruokavalioon taipunut, joten etsiskelin uutta herkullisen kuuloista. Ensimmäinen haku netistä tuottikin suosikki keittokirjani reseptin, joka näyttää löytyvän useasta paikasta. Muuntelin ohjetta kaappien sisällön mukaisesti, mutta hyviä tuli. Näitä meillä tehdään toistekin.

Tuota kirjaa suosittelen lämpimästi. Useampaa ohjetta olen kokeillu hyvin tuloksin. Esimerkiksi Pappilan jumalainen paprikakeitto todellakin on sitä.

Ruuanlaiton ja syömisen lisäksi teen keittiössä paljon muutakin. Tänään olen neulonut, käyttänyt tietokonetta ja suunnitellut tyttöselle talvihatun tekemistä. Vaikeita taitaa olla hauskoista ohjeista kivoimman valitseminen.

Eilen poimittiin vadelmia

2011-10-06T21:25:00.000+03:00

Meillä on todella ihania puutarhavadelmia. Ne ovat jotain vanhaa lajiketta, jotka ovat kulkeutuneet meille muutaman mutkan kautta. Marjat ovat suuria, kauniita, erittäin hyvän makuisia. Ne ovat vielä satoisia ja tuotteliaitakin uskomattoman pitkälle syksyyn. Lähes joka toinen päivä olemme niitä pomineet. Vieläkin on tulossa.

Kuvat ovat eiliseltä, tänään on satanut koko päivän.

Tänään minä olen keskittynyt talvitakin ompelemiseen. Se ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Viluisena ajattelin laittaa kunnon vuoren. Laskeskelin, että mahdollisimman paksu tikkivuori ja mahdollisimman paksu thinsulate vanu yhdessä takaisivat lämpimänä pysymisen. Vuoresta tuli niin paksu, ettei se mahdu päällikankaan sisään. Nyt minulla on valmis vuori ja valmis päällikangas eli siis kaksi takkia tulossa.

Retro lapsi ja riehaantunut tilli

2011-10-05T13:22:00.000+03:00

Tänään blogikierroksella tajusin, että minun on tehtävä juuri niinkuin Liivia. Hain kosmoskukkia sisään aukeamaan. Laitoin vaasiin, mutta ne näyttääkin aivan riehaantuneelta tilliltä.

Mustarastaatkin riehaantuivat tänään pihalla auringosta ja lämmöstä. Huutelivat epävireisesti, vaikka yleensä laulavat kauniisti. Lentelivät päättömästi (oli niillä päät), eivätkä vaikuttaneet lainkaan arvokkailta.

Tyttösen takki on minun vanha. Tätini ompeli sen minulle käsin (!) vanhasta hiihtotakistaan, jonka osti vuonna 1976. Muut vaatteet matsattiin takkiin juhlia varten. Taidan ommella tyttösen takkiin vuoren. Aloitin ompelemaan itselleni talvitakkia ja toppavuorta jäi reilusti yli. Sitten menee läpi talven.

Lokakuu

2011-10-01T20:38:00.000+03:00

- Ensimmäinen, kovasti odotettu kosmoskukka aukesi. Nuppuja on kovasti. Toivottavasti niitä ehtii aueta lisää.
- Tyttönen söi 10 vadelmaa pensaasta. Niitä on syöty lähes päivittäin tähän asti. Satoa saattaa tulla edelleen.
- Matontamppaustelineen alle tehty laatoitus on melkein valmis. Ja tehty kaikkien laatoituksen sääntöjen vastaisesti. Maton tamppaustelineen alunen saa olla epätasainen ja elävä. Siinä on itsetehtyjä laattoja, ostettuja laattoja, kahdenlaisia tiiliä ja kiviä. Vielä pari kärryllistä hiekkaa ja sitten se on valmis.
- Nyt on aika ruveta miettimään, mitä pihalla tuli tehtyä ja mitä tekesi mieli tehdä ensi kesänä.

Viime aikoina

2011-09-29T20:26:00.000+03:00

Olohuoneen sisustus on edennyt. Sohvan piti mennä hirsiseinän eteen, mutta tykästyttiin tuohon paikkaan. Siihen se nyt jää. Vapautui seinätilaa, jolle meinasin ensin vanhaa penkkiä. Lelut tarvitsivat kuitenkin säilytyspaikan. Vanha hylly oli varastossa. Se piti entisöidä, muttei ehditty. Hyvä se on noinkin. Toinen samanlainen mahtuisi vielä viereen.

Mies teki tilauksesta tauluhyllyn. Grafiikantyön toin jokunen vuosi sitten Latviasta. Ihastuin siihen reissun alussa ja viimeisenä aamuna keräsin seurueelta ylijääneet Latit ja ostin sen. Tykkään siitä kovasti edelleen. Siitä löytyy jatkuvasti uusia yksityiskohtia. Kehystämätön maalaus on tyttösen vauvojen värikylvyssä tekemä.

Hyllylle voi laittaa taulujen lisäksi kukkia. Tyttönen poimi ensimmäisen kukkakimppunsa. Oikeastaan se olisi pitänyt kuivata. Onneksi tuli edes kuvattua.

Kävimme mökillä laittamassa sen valmiiksi talvea varten. Keräsimme loput omenat, kukkia ja vähän sieniäkin. Ensi kesänä sitten taas.

Ihana viikonloppu

2011-09-19T11:34:00.000+03:00

Ensin kaikki viikonloppusuunnitelmat peruuntuivat. Ohjelmassa oli vain siivousta. Mutta sitten kylään tulikin ystäviä ja sukulaisia. Kumpanakin päivänä oltiin sienessä. Annoin suurimman osan poimimistani sienistä lähtijöiden mukaan. Silti jääkaapissa on nyt enemmän sieniä, kuin me pystytään viikossa syömään.

Tänään teen osasta kaalikääryleitä. Ostin niin ison kaalin, ettei se mahdu viiden litran kattilaan kunnolla kiehumaan. Taitaa tulla paljon kaalikääryleitä.

Jokin aika sitten kaivelin rukkini taas pitkästä aikaa esille. Kehräsin loppuun ihanan BFL topsini. Ajattelin ensin tehdä siitä pipon tyttöselle. Mutta eihän se tarvitse enempää pipoja. Sitten ajattelin tehdä lapaset itselle. Mutta en minäkään ehkä tarvitsisi. Mitäköhän siitä tekisi? Houkuttelee niin kovasti päästä sitä neulomaan tai virkkaamaan. Lankaa on laskujeni mukaan 102 metriä, joten jotain pienen neuleen siitä saisi.

Perhepotretit

2011-09-10T21:41:00.002+03:00

Ylempi perhepotretti on 4-vuotiaan serkkutytön näkemys meistä. Alempi minun tekeleeni Helin innoittamana ja ohjeistamana. Samalla osallistun kuviskerhon arpajaisiin.

Ylempi kuvista taitaa olla todenmukaisempi. Tärkein on luonnollisesti kuvattu yksityiskohtaisimmin.

Vaikeita oli piirtää tyttöstä. Saada se näyttämään pieneltä lapselta, mutta ei kuitenkaan ihan vauvalta. Liian vanhalta tuo taitaa näyttää useista yrityksistä huolimatta, vaikka hämmästyttävän iso tyttö jo onkin. Perheemme ulkojäsenet, kissat pääsivät tyhjää tilaa täyttämään.

Tekemisiä

2011-09-07T14:38:00.001+03:00

Makuuhuoneessa on uudet verhot, yksi kummassakin ikkunassa. Toastin kuvasto muuttui kirjekuoriksi ja syksyisiä sukkia on puikoilla (ja paljon muuta). Tuo Kaffe Fassettin suunnittelema väritys on ensimmäinen raitalanka, josta oikeasti tykkään.

2011-09-06T12:30:00.001+03:00

Aamuisin aurinko saa koko kodin melkein liekehtimään. Aurinkoisista ja lämpimistä päivistä huolimatta sisällä tarvitsisi jo lämmittää.

Kuvis alkoi eilen. Siitä tulee varmasti kiinnostavaa. Meitä on siellä melkein kaksikymmentä. Nuorin on yksitoista ja vanhin seitsemänkymmentä. Aloitamme piirtämisellä. Syysloman jälkeen siirrymme öljymaalaukseen.

Piirtäminen tuntui eilen niin vaikealta. Vuosiin en ole piirtänyt, siinä ajassa taidot katoaa. Silmä näkee, mutta käsi tekee aivan omiaan. Kotiläksyksi saimme piirtää joka päivä edes viisi minuuttia. kaivan nyt kynän ja paperia esille.

2011-09-02T12:56:00.001+03:00

Sohva haettiin ja matto ostettiin. Kaikki on hyrskyn myrskyn, koska muuri on maalattu. Kaikkialla haisee temperamaalin pellavaöljy. Mies sekoitti maalin itse. Sitä meillä on käytetty aikaisemminkin. Kananmunia piti hakea tänään lisää seuraavaa maalisatsia varten.

Sohvatyynyistä on huutavapula. Siihen on nyt haalittu kaikkia muita tyynyjä. Verhot aion siirtää makkarista ja makkariin tehdä uudet. On ihanaa omistaa taas sohva monen vuoden tauon jälkeen.

Tunustus viime keväältä

2011-08-29T11:57:00.000+03:00

Sain viime keväänä, pahimman sairastamisjakson aikaan Kivitaskulta tunnustuksen. Hävettää, etten ole vastannut siihen aikaisemmin. Monesti se on ollut mielessä. Kiitos kovasti tunnustuksesta! Se toi hyvänmielen keskelle sairastamista.

Tässä tunnustuksessa kuului kertoa 7 asiaa itsestä:

1. Äitiys on muuttanut minua ehkä yllättävän paljon ihmisenä. Tämä on ollut hyvä koulu minulle. Kuvittelin pystyväni suunnittelemaan ja hallitsemaan elämää. Aikaisemmin elämässä asiat olivat menneet kuten halusin. Jos halusin opiskelemaan, hain ja pääsin. Kun aloin odottamaan tyttöstä ajattelin, että teoillani äitinä, pystyn vaikuttamaan enemmän siihen, millainen lapseni ja elämämme on. Se luulo on kyllä karissut. Tyttönen on ihminen, jolla on vähintään yhtä vahva tahto kuin minulla ja usko sekä halu säädellä omaa maailmaansa. Allergiat antavat oman lisänsä.

2. Tyttösen syntymä on saanut minut miettimään enemmän myös sitä millainen ihminen olen muita kohtaan, millainen haluaisin olla ja mitä haluan elämältäni. Koskaan en ole ollut työ- ja uraorientoitunut, mutta nyt vielä vähemmän. Ihanteellisinta olisi tulla toimeen aika vähällä, tehdä sen vuoksi vähemmän töitä ja olla enemmän tyttösen kanssa. Haluan sitä sekä itseni että lapseni takia.

3. Olen mukavuudenhaluinen. Haluaisin olla suuri retkeilijä, joka nukkuu villapaitaan kääriytyneenä kuusen alla ja keittää ruokansa luonnonantimista. Tosiasiassa mieluiten vuokraan kohtuullisen hyvätasoisen hotellihuoneen ja elän helposti sekä mukavasti. Tämän kesän venereissut ovat olleet sietokykyni rajalla. Yhden yön voin leirielämää viettää ja jopa nauttia siitä, mutta kaksi olisi jo liikaa.

4. Yritän opetella elämään vähemmän tosikkomaisesti. Ottamaan elämän kevyemmin. Olemaan välittämättä siitä, mitä kuvittelen muiden ajattelevan. Olemaan välittämättä siitä, mitä tiedän muiden ajattelevan.

5. Yritän olla loppuvuoden tavaralaihiksella. Minulla on lista tavaroista, jotka saan ostaa uutena. Käytettynä saan ostaa muitakin tarvitsemiani tai haluamiani juttuja. Yritän hankkiutua eroon turhista tavaroista. Olen jo lipsunut muutaman kerran näiden kuluneen kahden kuukauden aikana. Mutta isosta kasasta tavaroita olen jo päässyt eroon. Moni tavara on kyllä houkutellut. Ehkä vuodenvaihteen jälkeen muistan kertoa, miten onnistui.

6. Lenkkeilyharrastukseni ei ole hyvissä kantimissa. Yritin lenkkeillä vaunujen kanssa, mutta meidän mäkisessä maastossa, se on liian raskasta. Ajan jonka saatan itselleni nipistää iltaisin miehen ollessa tyttösen kanssa, käytän mielummin näköjään muuten. Yritän vielä kehittää ratkaisua, liikkua kuitenkin täytyisi.

7. Haaveilen asuvani kaupungissa. Kaupungissa asuessani halusin asua maalla. En kai koskaan osaa olla täysin tyytyväinen olotilaani. Sitäkin yritän opetella.

Näitä asioita oli vaikea keksiä. En halunnut kirjoittaa mitään kevyitä pinnallisia, mutta en toki liian henkilökohtaisiakaan. 100 asiaa, oli joskus paljon helpompi keksiä, saattoi kirjoittaa, mitä päähän pälkähti. Näitä piti mietiskellä, ettei tule ihan hassua kokonaisuutta. Näistä vastauksista taitaa kuvastua se muutos, jota käyn läpi äidiksi tultuani. En uskonut etukäteen, että se muuttaisi minua, tai ihmistä yleensä, näin paljon.

Mummo olohuone(en puolikas)

2011-08-25T20:51:00.000+03:00

Toisessa kuvassa näkyy kokonaisuus paremmin, mutta kolmannessa värit ovat aikalailla oikeat. Tarvitaan vielä a:n lisäksi muitakin epämummomaisia asioita. Sohvan pitäisi tulla ensi kuussa, afrikkalaiset kukat ovat edelleen työn alla ja matto-ostokset haaveissa.

Senkki on nettihuutokaupasta. Se vaati viilujen korjausta ja vahausta sekä vetimien säätämistä. Nyt se on täydellinen. Juuri oikea meille ja tuohon paikkaan.

Ja sitten kun katsoo toisaalle, kohtaa toisen todellisuuden. Sen josta puuttuu vielä uuni, panelia ja vintinrappuset. Mutta ei katsella liikaa sinne.

Mökillä

2011-08-19T20:44:00.000+03:00

Kävimme tyttösen kanssa mökillä katsomassa äitiani. Ihan kuin lapsena loppukesästä. Pakataan autoon omenoita, marjoja ja kukkia. Kuullaan leikkuupuimurin ääni. Nautitaan lämpimästä päivistä.

Tänään oli viimeisiä, ehkä viimeinen päivä, jolloin saattoi antaa tyttösen juosta ulkona ilkosillaan. Auringossa mittari näytti +32 astetta. Tyttösestä on tullut pinnityttö. Pinnit ovat ihania. Kaikki löytyvät tuodaan äidille hiuksiin laitettaviksi. Parhaimmillaan niitä on ollut 15 pienen hiuksissa. Eilen sai 4 omaakin pinniä.

Tapettitehtaalla

2011-08-16T14:22:00.000+03:00

Kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Tapettitehdas oli kokemus. Joka paikasta huokui ystävällinen epätehokkuus, jollaiseen en ole tottunut. Mutta ei se paha ollut, erilasta vain. Saimme ihanat tapettimme (jotka ovat jo seinällä!) ja postissa uusia näytepaloja. Tyttösen huoneeseen tullee sitten joskus perhosia, mutta yksi tapetti on vielä päättämättä. Tänne tulee asiaa toistekin.

Tulkaa ensi viikonloppuna!

2011-08-14T17:54:00.001+03:00

Ystäväni ja minä järjestämme puutarhakahvion heidän pihallaan Turun Raunistulassa ensi viikon sunnuntaina ravintolapäivänä. Sadonkorjuun hengessä tarjolla ainakin kylmiä vegeburgereita, tomaattipiirakkaa, porkkanakakkua, mokkapaloja, mustikkapiirakkaa ja minttusuklaakuppikakkuja. Tarjoomuksista löytyy vegaanisia ja gluteenittomia herkkujakin. Erikoisuutena Danielin limubaari. Säävaraus.

su 21.8.2011

klo 12-15

TERVETULOA!

Lempi

2011-08-13T18:52:00.000+03:00

Sain RuusuLiisalta tunnustuksen. kiitos! (Häpeäkseni tunnustan, että minulla on keväältä yksi tunnustus vastaamatta, palaan siihen pian!)

Tunnustukseen liittyy seuraavat kysymykset:
Lempiväri?
Lempiruoka?
Paikka, jossa haluaisi käydä?

Lempivärejä on monta. Elän väreissä aika kausittain. On joitakin värejä, jotka ovat suosikkeja aina, kuten musta ja ruskea. Ihastun yleensä johonkin väriin kovasti. Yleensä ihastumiseen liitty myös jonkinlaista muutosta elämässäni muutenkin. Tällä hetkellä ykkössuosikkeja ovat murretut keltaiset. Joskus se on ollut punainen. Pitkäaikainen inhokkini violetti on nyt nostamassa päätään. Se houkuttelee yhä enemmän. Toisaalta taas vanha suosikki harmaa, on alkunut ottaa päähän. Miten joku voi olla niin tylsä väri!

Yhtä lempiruokaa en pysty sanomaan. Helpompi on sanoa, mistä aineksista pidän. Tykkään etenkin munakoisoista, kikherneistä, kaaleista, linsseistä, tomaatista, perunasta ja maustamattomasta (soija)jugurtista. Mitä tahansa noista raaka-aineista tekeekin, niin se on mielestäni ihanaa. Tykkään myös mausteita. Jos noihin raaka-aineisiin yhdistetään välimerellisiä, lähi-idän tai Intialaisia mausteita, niin olen myyty.

Tänään lounaalla söimme tomaattipiirakkaa ja salaattia. Päivälliselle kokkasin intialaista ruokaa: mausteista kaalia, keltasista linsseistä dahlia ja niiden seuraksi papadameja sekä riisiä. Nam!

Olen ihan pienestä lapsesta asti halunnut matkustaa Mongoliaan. Katsoimme äidin kanssa telkkarista Silkkitie ohjelmaa joskus 1980-luvun alkupuoliskolla. Ihastuin silloin Mongoliaan. Joskus vielä käyn siellä. Ajan junalla Siperian läpi Ulan Batoriin, nukun jurtassa, juon tammanmaidosta tehtyä alkoholia ja ostan itselleni perinteisen puvun. Teen kaikki turistikliseet ja kuvittelen saavani aitoja kokemuksia. Mutta siitä matkasta tulee ikimuistoinen.

Tunnustuksen annan eteenpäin Mirkalle (joka on hyvä ystäväni ja aloittanut bloggauksen), Mirvalle (joka herättää minussa ajatuksia usein), Heinille (joka kertoo kauniista, tavallisesta elämästä) ja Helille ( joka on pitänyt taideterapiaa varttuneille. Yhtään sessiota en ole saanut valmiiksi asti, mutta useamman olen aloittanut ja tullut hyvälle mielelle).

Eilen

2011-08-13T18:02:00.000+03:00

Teimme yhden päivän autoloman Toijalaan ja Tampereelle. Toijalasta haimme kauan odotetut tapetit. Siitä lisää myöhemmin. Tampereella söimme yhdet parhaista falafeleista ikinä, kävimme leikkipuistossa, jossa oli muitakin lapsia, tapasimme Tallipihan kahvilassa aika pikaisesti Mirvan, lapsen ja miehen. Heitä tapaisi mielellään toistekin. Sitten kävelimme tyttönen olkapäilläni kaupugin läpi autolle, haltioiduimme Punnitse ja säästä kaupasta (joka oli paras ko. kauppa ikinä) ja herkuttelimme kotiin ajaessa. Kotona piti vielä aloittaa tapetointi, mutta ei meistä enää siihen ollut.

Tampereella olisi kiva käydä toistekin.

Elokuu - uusi alku

2011-08-10T15:25:00.000+03:00

Elokuussa tuntuu alkavan uusi vuosi. Tämä tuntuu enemmän vuoden vaihteelta, kuin oikea uusi vuosi. Yleensä olen syksyisin ostanut uuden kalenterin ja tehnyt uudet suunnitelmat. Nyt elämä on niin aikatauluttamatonta, että tavallinen seinäkalenteri riittää. Kunhan muistaa muskariin mennä, mutta sekin pitää merkata kalenteriin, ettei unohdu niin kuin joskus keväällä.

Uusia suunnitelmia olen kyllä tehnyt. Ensin ajattelin ilmoittautuvani jollekin työväenopiston käsityökurssille. Sopivaa ei kuitenkaan ollut. Katselin sitten muitakin kursseja ja innostuin yhdestä. Kuvataiteen perusopinnot samassa paikassa. Se on kolme vuotta kestävä opintokokonaisuus. Siitä saa opintopisteitä ja ehkä jonkun diplomin, muttei mitään oikeaa todistusta tai stressiä. Kerran viikossa kokoonnutaan taiteilemaan.

Taiteilu on vanha harrastus, joskus sitä tuli tehtyä paljonkin. Kävin kuvataidekoulua ja kuvataidelukionkin, mutta sitten se jäi, unohtui. Nyt innostuin kovasti. Päässä pyörii ideoita ja ajatuksia. Toivottavasti osaan tehdä kurssilla haluamaani, yhdistää muita kiinnostavia asioita kuvataiteisiin.

Syksyn alkuun liittyy varmasti myös tarve uudistua ja uudistaa. Olen raivannut ja siivonnut kotia. Vienyt tavaroita kirpparille myyntiin. Ajattelin tekeväni sen vasta, kun olohuone saadaan käyttöön, mutten malttanutkaan odottaa. Vaikka olohuone on ihan pian käyttökunnossa, tapetit saadaan perjantaina.

Ulkoisen järjestämisen lisäksi on tullut tarve saada myös sisäistä järjestystä, opetella paremmin hallitsemaan ajatuksia. Jos vaikka sitten saisi nukuttua paremmin. Lainasin kirjastosta kirjoja, nyt sulattelen lukemaani. Vähän oudolta ja hassulta tuntuu ajatusten hallitseminen. Olen aina luullut, että ne vain ovat jotain hallitsematonta.

Heinäkuun viimeinen viikonloppu

2011-08-01T11:38:00.000+03:00

Viikonloppuna meillä on kunnostettu vanhoja ikkunoita ja pähkäilty, mistä niitä saataisiin lisää. Yläkerran toiselle puolelle suunnitellut vanhat ikkunat ovat niin huonosta materiaalista tehdyt, ettei niitä kannata kunnostaa. Ennen syyssateita olisi kuitenkin saatava ikkunat paikoilleen. Nyt jo kaatosateilla vettä on tullut sisään pari kertaa.

Olohuoneen seinät on liisteröity ja mies parhaillaan paperoi niitä tapetin alle tulevalla paperilla. Lupasivat tehtaalta, että ensi viikolla olisi ehkä tapettia saatavilla. Jännityksellä odotan.

Ajatukset ovat jo kääntyneet syksyyn. Olen ostanut syksyä ja talvea varten joitakin vaatteita tyttöselle kirppiksiltä. Itselleni olen katsellut harrastusta kansalaisopistosta. Uuden kielen opiskelu kiinnostaisi, mutta tällä päällä se taitaa olla turhaa. Taidan yrittää jollekin käsityökurssille. Liikunta harrastuksina olen taas yrittänyt käydä lenkillä ( juoksemiseksi sitä ei voi kutsua ja hölkkääminen on niin hassu sana). Olen myös miettinyt pyörän ostamista. Sellaisen pyörän, johon saisi turvaistuimen kiinni ja jolla jaksaisi polkea isojakin mäkiä ylös. Voitaisiin sitten pyöräillä muskariin, jossa jatkamme taas syksyllä.

2011-07-29T13:09:00.000+03:00

Miehen loma alkoi ja me suuntasimme veneen kanssa Päijänteen kansallispuistoon. Miehen perhe on viettänyt siellä monia kesiä miehen lapsuudessa. Ja sinne miehen on pakko päästä lomalla. Hienoille hiekkarannoille uimaan, tuoksuttelemaan kuivaa mäntymetsää, etsimään kauniita kiviä, poimimaan mustikoita polun varrelta ja nukkumaan ulkona.

Muut veneilijät olivat isoine laivoineen rykelmissä satamapaikoilla. Me löysimme onneksi pienen hiekkarannan, jolla telttailu oli kielletty. Saimme olla aivan omassa rauhassa. Leikimme vesirajassa, kävelimme saaressa ja nukuimme veneessä. Olimme ihan lomalla.

D-vitamiini

2011-07-20T19:44:00.000+03:00

Sain vihdoin pingoitettua ja kuvautettua tämänkin toukokuussa valmistuneen neuleen. Lankana on ihanaa Zeldan värjäämää. Zelda värjäsi langan itselleen takkilangaksi, mutta ei sitten tykännytkään väristä. Minun onnekseni hän laittoi sen myyntiin. Se on ihanan pehmeää. Lanka on 70 % Blue face Leicester -rotuisten lampaiden villaa ja 30 % nailonia. 100g lankaa on 345m, ohuen sukkalangan vahvuista siis. Lankaa meni ihan himpun verran yli kolme kerää. Malli on Heidi Kirmaierin D-vitamin (ravelryssä). Koko on pienempi M. Puikot 3,5 mm.

Joku rintakoru tähän pitää hankkia pitämään tuota reunusta paikoillaan, jos takkia haluaa pitää kiinni talvella.

Lankaa on jäljellä vielä melkein 2 kerää. Tekisi mieli neuloa siitä jotain tyttöselle. Onkohan hassua, jos meillä on samasta langasta neuleet?

Puuvilla tunika

2011-07-17T13:36:00.000+03:00

Tässä vihdoin ja viimein kuvat jo toukokuussa valmistuneesta tunikasta. Ensimmäistä kertaa laitoin toissapäivänä päälle. Helteitä on tainnut olla melkein kokoa ajan toukokuusta asti, eikä näin paksua vaatetta ole tehnyt mieli käyttää.

Oikeastaan halusin tehdä Jaanaa matkien foldedin tunikana, mutta laiskuus ja epävarmuus langan riittävyydestä sai tyytymään omaan malliin. Aloitin ylhäältä ja neuloin vain sileää alaspäin. Lopuksi, kun kaulus oli hieman liian löysä, virkkasin ruskealla piilosilmukoita yhden rivin kauluksen sisäpuolelle.

Lanka on joskus Tallinasta Karnaluksista ostamaani ohutta puuvillalankaa. Samaa merkkiä kuin keltainen raitatopissa eli Katka cnt:tä. Lankaa kului aika tarkkaan 500 g. Kaksi kerää jäi vielä ylikin. Puikot olivat 3 mm paksut. Hieman se pussittaa tuosta kainaloiden kohdalta. Otan niistä sisään, jos se tuntuu haittaavan. Ihan kelpo vaate viilempiin kesäpäiviin. Hieman kyllä jäi harmittamaan, etten tehnyt sitä foldedia. Olisi se vaan ollut niin paljon nätimpi malli. Ehkäpä teen sen vielä joskus.

Sadepäivä olohuoneessa

2011-07-15T18:28:00.001+03:00

Kun koko päivän tihuttaa ja ulkona ei oikein huvita olla, on hyvä, että on olohuone, edes jonkilainen. Olohuone on vielä kovin kesken, mutta voi siellä kiivetä tikapuille, soutaa kumiveneellä, ommella ja kuunnella musiikkia. Mitä muuta sitä olohuoneelta oikeastaan voisi toivoakaan? No ehkä sohvaa. Sen tilasin tänään, suomalaiselta valmistajalta. Niillä on lomat ja sen jälkeen muita tilauksia jonossa. Sen saa syyskuussa. Mutta sen kanssa eletään sitten loppuelämä. Melkein niin lupaa valmistaja.

Remontti on oikeastaan seisahtunut. Seuraavaksi olisi vuorossa tapetointi. Olemme kuitenkin onnistuneet valitsemaan niin suositun tapetin, että se on tehtaaltakin loppu. Olemme tehtaan jonotuslistalla. Enpä olisi uskonut moiselle joutuvani. Olen kyllä yrittänyt löytää korvaavaa, mutta mikään ei miellytä yhtä paljon. Vielä emme ole valmiita kompromissiin.

Tapetin lisäksi olohuoneesta puuttuu yläkerran portaat, uusi pönttöuuni, listat ja sähköjohdot. Mutta ne tulevat sitten joskus, ensin tapetti (toivottavasti).

Tänään

2011-07-14T19:45:00.001+03:00

- Perunat ovat todellakin kasvaneet silmissä. Kasvattavatkohan vain vartta vai myös mukuloita?
- Olen nautiskellut kissoista.
- Pihalla kaikki näyttää ylikasvaneelta ja villiintyneeltä, paitsi yrttipenkki. Se näyttää musta hyvältä.
- Oreganoa pitäisi laittaa kuivumaan.
- Kävimme katsomassa ihan läheltä hevosia tyttösen kanssa. Tyttönen tietää, että ne on pruut.
- Tyttönen osaa jo monen monta monta sanaa. Viikossa on oppinut kolme uutta: auto, vauva, kukka.
- Ihmettelin, että kuinka noin pienellä voi olla tuollainen uhma.
- Raivoon saattaa vaikuttaa myös tulossa oleva hammas.

Vegaaniset ja gluteenittomat muffinsit

2011-07-06T13:21:00.000+03:00

Viikko sitten kun lääkäri sanoi, ettei auta muu kuin kokeilla gluteenitonta ruokavaliota tyttöselle, kauhistuin. Mietin hetken, että mitä ihmettä me oikein voidaan syödä jatkossa. Olemme kasvissyöjiä. Minä vegaani ( en syö mitään eläinperäistä), mies syö myös kananmunia ja maitotuotteita. Tyttönen on toistaiseksi ollut vegaanisella ruokavaliolla, koska vauvana annettu korvikemaito aiheutti selvät allergia oireet.

Istuin alas ja mietin rauhassa, että mitäs tässä nyt tehdään. Onneksi olen vegaanina tottunut laittamaan ruokaa, kokeilemaan ja korvaamaan. Monet sellaiset raaka-aineet, jotka tavallisille sekasyöjille ovat vieraampia ovat meillä tavallisessa käytössä, kuten gluteeniton vilja quinoa. Hieman uutta ajattelua tämä on vaatinut, mutta eihän tämä niin vaikeaa olekaan. Kaupoissakin on vaikka mitä gluteenitonta.

Kokeilemme tätä ruokavaliota (luonnollisesti gluteeniton) nyt kaksi viikkoa. Jos se auttaa, niin diagnoosi on selvä: suolisto-oireinen vilja-allergia. Sitten pitää ruveta testailemaan, mitkä viljat oireita aiheuttavat. Heti lääkärillä käynnin jälkeen toivoin, ettei viljat olisi se ongelma. Nyt toivon, että ne olisivat. En tiedä, mitä seuraavaksi tutkitaan, jos tämä ei auta. Olisi ihana saada tämä asia vihdoin pois päiväjärjestyksestä.

Leivoin kylään tulevalle naapurille suklaamuffinseja. Muffinsit ovat helppoja leipoa ja niissä taikinan koostumus ei ole niin tarkka, kuin vaikka piirakoissa. Ei näistä aivan yhtä hyviä tullut, kuin vehnäjauhoilla leivotuista. Leivinjauheen lisäksi olisi voinut laittaa vielä ruokasoodaa tuomaan lisää kuohkeutta. Mutta ihan kelvollisia nämä ovat, kehtaan tarjota. Erittäin suklaisia, pohja ei ole kovin makea, mutta kuorrute on.

Vadelma-suklaa muffinsit 12 kpl
(luontaisesti gluteeniton, laktoositon, munaton)

2 dl Semperin fin mix jauhoja
1 dl sokeria
1 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
0,5 dl rypsiöljyä
2 dl soijamaitoa (muutkin kasvimaidot käyvät)
100 g tummaa, maidotonta suklaata (käytin Pandan)
2 dl jäisiä vadelmia

kuorrute:

50 g maidotonta margariinia (käytin sinistä Keijua)
1 dl kaakaojauhetta
3 dl sokeria
hieman kasvimaitoa

Pilko suklaa rouheeksi. Mittaa kulhoon kaikki kuivat aineet. Lisää nestemäiset aineet ja sekoita hyvin. Lisää joukkoon suklaarouhe ja vadelmat. Laita taikina muffnsivuokiin. Täytä niistä noin 2/3. Kauniita muffinseja saat, jos käytät muffinsipeltiä ja vuokia. Paista 190 asteessa noin 20 min.

Kuorrutetta varten sekoita ensin margariini, kaakaojauhe ja tomusokeri. Sekoita hyvin. Lisää maitoa joukkoon pikkuhiljaa, kunnes koostumus on sopivaa. Kuorruta muffinsit jäähtyneinä.

Tienpientareen kukkia

2011-07-05T14:10:00.000+03:00

Hirveimpinä hellepäivinä sain jostakin pakottavan inspiraation. Kaivelin talvista projektia varten neulekaverini Zeldan käsinvärjäämiä lankoja ja aloin neulomaan haalaria tyttöselle. Olen jokunen vuosi sitten neulonut samalla ohjeella kummipojalleni haalarin. Nyt on tulossa aivan erilainen.

Neulon kirjoneuletta kahdella langalla saadakseni tuollaisen kirjavan pinnan. Tykkään kovasti. Ainoa, mistä en tykännyt oli kirjava resori. Purin sen pois ja neulon ne nyt ruskealla. Resorilanka on varastoissani muhinutta ja hieman muuta lankaa paksumpaa. Käsinvärjätyissä langoissa pohjalankana on Nallea. Tuo ruskea mielestäni rauhoittaa sopivasti.

Sitten pitää vain toivoa, että tyttönen suostuu talvella haalaria käyttämään. Viime aikoina villavaatteet on revitty välittömästi pois päältä. Kutittavat ilmeisesti. Tämä lanka ei tunnu lainkaa kutittavalta omaan käteeni, mutta eihän sitä tiedä.

Meillä on tyttösen kanssa nyt muutenkin jännittävä kokeilu meneillään. Eletään viidettä päivää gluteenittomalla ruokavaliolla. Olen suhtautunut tähän todella skeptisesti. Mutta tänään maha taisi olla vähän parempi. Toivoin kyllä, että ainaiset mahavaivat olisivat jotain muuta. Gluteeniton ruokavalio tuntuu itsestä niin vaikealta toteuttaa. Toisaalta olen aika hyvä ja kekseliäs ruuanlaittaja. Tänään aion leipoa muffinseja huomisille vieraille. Mielellänihän minä uutta opettelen, jos se auttaa tyttöstä.

MUSTIKOITA

2011-07-01T20:10:00.000+03:00

Ihan pakko oli tulla vielä kertomaan tänään, että meidän pihalla on ihan tosi paljon kypsiä mustikoita!

Raitatoppi ja satunnaisia kuvia tältä päivältä

2011-07-01T18:28:00.000+03:00

Raitatoppi valmistui muutama päivä sitten. Eilen se oli päällä Turussa. Edestä se näyttää hyvältä, sivuilta ja takaa ei niinkään. En ole läheskään niin hyvä virkkaamaan, kuin neulomaan. Sivujen ja takaosan suoran yläreunan muotoilu oli vaikeaa. Sivuilta raidat eivät kohtaa ja takaosa lerpsottaa. En anna sen kuitenkaan haitata. Enhän niitä itse näe.

Ohje on Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua kirjasta. Langat ovat ilmeisesti ohjetta ohuempia. Valkoinen on kotiväkeä ja keltainen tallinnasta Karnaluksista muutama vuosi sitten hamstraamaani ilmeisesti Tsekkiläistä Katka nct puuvillalankaa. Käytin 3 mm koukkua kuitenkin, mutta pinnasta tuli aika harva. Ja onhan se aika paljastava muutenkin. En kehtaisi käyttää ilman toppia alla. Hieman isokin se on, joten toppi alla tekee ihan hyvää. Tosin tällaisilla helteillä kerrospukeutuminen on tukalaa.

Tänään kuvat ovat yli tai alivaloittuneet. Liian kuumaa kameran säätämiseen. Perunat tykkäävät helteestä ja kasvavat melkein silmissä. Afrikkalaiset kukat taas ovat jostain syystä lopettaneet kukkimisen.

Turussa kesäkuun viimeisenä

2011-07-01T13:28:00.000+03:00

Eilen lähdimme tyttösen kanssa päiväreissulle Turkuun. Olen aikoinani asunut kuusi vuotta siellä ja tykkään kaupungista kovasti. Siellä asuvat hyvät kaverit, joiden kanssa päivää oli mukava viettää. Ïson osan päivästä vietimme Raunistulassa, mutta teimme myös retken keskustaan.

Menimme keskiaikamarkkinoille, jotka ovat siellä vielä viikonlopun ajan. Markkinoilla oli kuitenkin kamalan kuuma, joten päädyimme limulle ja kakuille kirjakahvilaan. Samalla sisäpihalla olevasta kaupasta ( Brinkkalan outolintu?) ostin tyttöselle riepu prinsessa merkkisen hatun syksyksi. Se on tehty kierrätysmateriaaleista. Tyttönen ei kyllä kovasti innostunut lämpimän hatun sovittamisesta.

Turussa käyminen on aina hieman haikeata, asuisin siellä vieläkin mielelläni. Ikinä aika ei myöskään riitä käymän kaikissa kivoissa paikoissa, joissa haluaisin. Mutta seuraavalla reissulla käyn taas jossain mukavassa paikassa.

Rai rai eli thaimaalainen pyttipannu

2011-06-28T21:29:00.000+03:00

Tänään meillä on syöty pientä luomu vesimelonia ja rai raita. Vesimelonin siemenet tarttuvat jalkapohjiin lattialta kävellessä.

Useampi vuosi sitten olin pitkällä lomalla Thaimaassa. Siellä jokaisen ravintolan - hienon hotellin ja piskuinen katukeittiön - listalta löytyi Fried rice. Paikalliset lausuivat sen rai rai. Matkan jälkeisen riisi inhotuksen hävittyä olen kotona tehnyt silloin tällöin tuota herkkua.

Rai rai

Aina mukana:

kypsää jämä riisiä

inkivääriä

valkosipulia

soijakastiketta

öljyä

Ja sitten lisäksi mitä kaapista löytyy esim:

porkkanaa

sipulia

paprikaa

tofua

pakaste herneitä

kikhernejauhoja + vettä tai muna

Pilko mukaan tulevat ainekset. Kuumenna öljy isolla pannulla tai vokissa. Lisää inkivääri, valkosipuli ja pilkkomasi ainekset. Jos käytät kikhernejauhoja tai munaa, niin sekoita sekin mukaan tässä vaiheessa. Paista kaikkia aineksia hetki. Lisää joukkoon riisi ja soijakastike. Paista vielä hetki. Kasvikset saavat jäädä mukavan rapsakoiksi.

Minun liian (?) myöhään astiaan istutetut perunat ovat jo taimella. Jännittävää.

Juhannusmatka

2011-06-26T20:13:00.000+03:00

Perjantaina pakkasimme auton ja ajoimme täältä etelästä 500 kilometriä savoon sukulaisiin. Pisin automatka, jonka olemme perheenä tehneet.

Perillä veneilimme kokolle. Tutkimme Salpalinjalla sijaisevia bunkkereita. Olimme ja nukuimme. Vietimme rauhallista juhannusta.

2011-06-22T20:38:00.000+03:00

Kirja ei unohtunutkaan mökille, niin kuin kuvittelin. Löysin sen tyttösen kuravaatekassista. Luin sen melkein samantien loppuun. Se oli Kjell Westön Älä käy yöhön yksin. Raskausaikana, kun aloitin kirjan, en jaksanut lukea sitä loppuun. Nyt tykkäsin siitä kovasti.

Päätin antaa mahdollisuuden toisellekin kirjalle, joka jäi minulta kesken raskausaikana. Se kertoi useamman naissukupolven elämästä Afganistanissa. Ymmärrän hyvin, että se jäi silloin kesken. Tarina ei ollut millään muotoa kaunis, lähinnä kamala. Mutta kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Onneksi loppu oli onnellinen, vaikka niin tuskin tapahtuisi todelliuudessa. Ahmin senkin kirjan. Samalla ihmettelin, miten hormoonit voivat vaikuttaa kirjamakuunkin.

Suosittelen kumpaakin, mutta jos etsit kevyttä kesälukemista, niin nämä eivät ole oikeita kirjoja. Etenkään jälkimmäinen.

Ajattelin tänään lähteä pitkästä aikaa kirjastoon. Lainaan sieltä itselleni jotain kepeää ja kesäistä noiden kirjojen vastapainoksi.

(Tahtojen taistelu on jatkunut tänäänkin, mutta myös bloggerin kanssa. Olen yrittänyt melkein koko päivän lisätä noita kuvia. Kommentoida en voi googletilin kautta vieläkään, kuin joihinkin blogeihin.)

Tahtojen taistelua

2011-06-20T22:40:00.000+03:00

Päiväni täyttyvät nykyään tahtojen taistelusta. Tyttönen tahtoo jotain ja minä toista. Tyttönen tahtoo hakata ikkunoita, heiluttaa lamppuja, juoda lintujen altaasta, juosta tielle, kiivetä ikkunasta, tyhjentää kukkaruukkuja, kiivetä todella korkealla ja leikkiä kameralla. Minä olen toistaiseksi vahvempi (saan kannettua pois) ja ovelempi (katso tuolta tulee kissa) ja siksi voitan nämä taistot. Tulevaisuudessa voi olla toisin sen verran vahva on hänen tahtonsa.

Miehenkin kanssa meillä oli tänä iltana tahtojen taistelu ja jonkinlainen ideologinen keskustelu. Kasattiin talvella ja keväällä talosta tyhjennetyistä tavaroista viimeistä jätekuormaa. Minä halusin päästä eroon isosta laatikollisesta miehen ja sen isosiskon vanhoja lukion oppikirjoja. Mies empi, ei kuulemma muista niitä asioita enää. Kukapa muistaisi, en minäkään muista. Ei kai tarvitsekaan, nykyäänhän kaiken tiedon löytää netistä nopeasti ja paljon kätevämmin kuin vanhoista oppikirjoista. Mutta sitten aloimme keskustella siitä oliko noita asioita oikeastaan turha opiskella, kun ne ovat unohtuneet.

Minä olen koulutusoptimisti, ehkä se on väistämätöntä koulutuksellani. Mielestäni yleissivistys ei mene koskaan hukkaan. Jos minun olisi pitänyt lukioon mennessäni päättää, mille alalle suuntaudun, olisi minulta ehkä sulkeutunut ovia jatkokoulutuksessa. Olisin valinnut vain taide- ja humanistisia aineita. Ensimmäinen opsikelupaikkani yliopistossa oli kuitenkin matemaattis-luonnontieteellisessa tiedekunnassa. Laaja yleissivistävä koulutus paitsi avaa mahdollisuuksia, niin se toivottavasti myös avartaa ihmisen ajatusmaailmaa ja maailmankatsomusta (vaikka kyllä niitä muunkinlaisia esimerkkejä löytyy).

Tämän päivän taistot minä voitin. Kirjat lähtevät ja tyttönen nukkuu turvallisesti sängyssä. Millaisia taistoja huominen tuo tullessaan?

( Ai niin pakolliset kukka- ja remonttikuvat. Olohuoneen lattia on maalattu kertaalleen.)

Unohduksia ja sadonkorjuuta

2011-06-17T12:43:00.000+03:00

Kävimme tyttösen kanssa katsomassa äitiäni mökillä. Unohdin ottaa reissuun kameran. Mökiltä unohdin ottaa mukaan puhelimeni ja kirjani. Enemmän harmittaa tuo kirjan unohtaminen. Olin juuri päässyt hyvään vauhtiin lukemisessa, pitkästä pitkästä aikaa. Saan puhelimeni viikon kuluttua takaisin. Luulen pärjääväni viikon ilman puhelinta mainiosti.

Eilen pääsimme maistelemaan sinimarjakuusaman marjoja ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Raakoina ovat aika happamia, mutta kypsinä maistuvat aivan mustikoilta. Ihanaa, että näin aikaisin saa jo korjata satoa.

Päiväteeni tein Kiinasta tuliaisena saamasta teeruususta. Ihana. En ollut kokeillut aikaisemmin. Olin säästellyt tuota kaapissani jo hyvän aikaa. En raaskinut käyttää. Hyvää teetä tuli. Pitää varmaan etsiä näitä Suomestakin.

Kun vielä oli kuuma

2011-06-13T15:14:00.000+03:00

Perjantaina hirvessä helteessä kävin Helsingissä. Ensin menin tapettikauppaan, jossa huomasin valinneeni olohuoneen tapetiksi trendikkään. Tapetti on ollut niin suosittua, että se oli tehtaaltakin loppu. Uusi erä valmistuu kahden tai kolmen viikon kuluttua. Sitten työläisasuntomuseoon, joka ei ollutkaan auki. Sen kaupassa onnistuin pistäytymään ja ostin lajitteluohjeet. Oikeastaan ei edes harmittanut, ettei museo ollut auki. Toisen kerran sitten, viileämpänä päivänä. Loppupäivän vietin varjossa, kaverin puutarhassa ihailemassa kukkia ja lapsia.

Viikonloppuna hoidin kukkiani ja istutin lisää kesäkukkia ruukkuihin. Ompelin vaunuihin pehmusteen. Varastoista löytyneitä kankaita, kolme kerrosta vanua ja napinlävet turvavöiden kohdille. Otimme myös veneen talviteloilta käyttöön. Ajelimme saareen, istuimme, grillasimme ja katselimme kuinka tyttönen kylpi kallionkolossa. Juuri sopivassa, yksivuotiaan kokoisessa altaassa. Yhtäkkiä huomasimme vierestä nousevan vesitason. Hassu, vähän kuin lentävä vene.

Nyt ulkona on 14 astetta lämmintä ja sataa vettä. Se tuntuu ihanalta. Joskus kesällä se voisi masentaa, mutta nyt ei lainkaan.

Perjantai ilta

2011-06-10T21:47:00.000+03:00

Yllättäen nousi kova tuuli. Jyristessä ja salamoidessa kiirehdimme sisään. Sitten satoi kaatamalla vettä. Se kaikki kesti alle kymmenen minuuttia. Kesän ensimmäinen ukkonen.

Sateen jälkeen kaikki näytti erilaiselta. Värit olivat voimakkaampia. Ilmaki oli raikas ja kostea. Kuvasin ja kuvasin. Isona minusta voisi tulla kukkakuvaaja. Ensimmäinen ammattihaaveeni oli kivvesmies, sitten tarhan täti. Jossain välissä tulivuoritutkija, meribiologi, kasvibiologi ja kehrääjäkin.

Kukkia kuvatessa muistelin kahta matkaa Virossa. Ihana rannikko kukkaniittyineen. Ja majapaikkamme läheisestä ravintolasta haetut valkosipulileivät.

Küüslauk leib

margariinia (mitä enemmän sitä parempi)
valkosipulia reilusti
kuivunut ruisleivän käntty

Ruisleipä leikataan suupaloiksi. Valkosipuli hienonnetaan. Paistetaan pannulla, kunnes leipä on rapeaa.

2011-06-08T22:21:00.000+03:00

Kuuman päivän iltana on ihana huomata, että on viileää. Järjestellä tavarat vielä suojaan ja mennä sisälle juomaan iltateetä.

Teetä juodessa parantelin viikonloppuna pienemmältä serkkutytöltä lahjaksi saamani korun. Koru on itse tehty ja se oli omatekoisessa paketissa. Koru on liikuttava ja kaunis, mutta liian herkkä käytettäväksi. Vaihdoin narun saman väriseen ehjään. Huomenna laitan sen kaulaan. Vaatteet valitsen koruun sopiviksi. Yleensä teen toisinpäin.

Juhannuspioni kukkii jo. Siitäkin huomaa, että alkukesä on ollut lämmin. Pihalla kukki tänään myös afrikkalaiset kukat. Kesäinen virkkaus houkuttelikin niin paljon, etten malttanut odottaa viikonloppuun. Olen todella huono lukemaan virkkausohjeita. Onneksi netissä ohjataan melkein kädestä pitäen.

Tänään halusin tehdä

2011-06-06T20:38:00.000+03:00

Aamulla makasin sängyssä, katselin kaunista aamua ulkona ja mietin, mitä kaikkea pitäisi tehdä, muttei oikeastaan huvittaisi. Päätin, että tänään on päivä, jona teen vain asioita, jotka huvittavat (paitsi pyykit piti levittää, kun olin ne jo ehtinyt laittaa pyörimään).

Aamupalaksi söin mansikkajugurttia, koska teki mieli. Tyttösellekään en keittänyt puuroa, sai sekin vaihteenvuoksi jugurttia. Sitten otin viltin, kaksi tyynyä, kameran sekä virkkuun kainaloon ja lähdin ulos. Istuin, virkkasin ja annoin tyttösen vaellella vapaasti. Toivoin, ettei keksi kiivetä naulaiseen lautakasaan.

Kuvasin vain ihanimpia: tyttöstä ja kukkia. Kissojakin olisin kuvannut, jos olisivat näyttäytyneet. Helle on ajanut ne piiloon viileään.

Tutkin kukkia penkeissä. Huomasin osan lehtoakileijoista olevan kerrottuja. Itsestään ovat meille ilmestyneet ja nyt tehneet kerrottuja jälkeläisiä. Tällaisia kukkia saisi levitä lisääkin. Juhannuspionikin kukkii pian. Yleensä se on kukkinut täsmällisesti juhannuksena.

Vilttiä siirsin auringon perässä. Istuessani haaveilin kesäisen värisestä virkkauksesta ja uusista ruusupensaista. Ehkäpä toteutan haaveeni ensi viikonloppuna.

Ruuaksi lämmitin eineksiä pakasteesta ja iltapalaksi leivoin raparperipiirakan.

Blogger ei ole antanut minun kommentoida blogejanne muutamaan päivään, mutta en anna senkään häiritä hyvää päivää. Tämä oli kotiäidin kesäloma, huomenna on pakko taas palata arkeen.

Pihalla

2011-06-05T19:19:00.000+03:00

Meidän pihalla tapahtuu koko ajan. Mies rakentaa uusia ulkoseiniä yläkertaan. Minä tee pihahommia ja tyttönen auttaa.

Keväällä tein listan, mitä kaikkea suunnittelin pihalla tekeväni. Osa suunnitelmista on muuttunut, osa toteutettu ja osa päätetty unohtaa.

- Hevosen kakkaa hain 10 jätesäkillistä ja levitin. Enemmänkin olisi uponnut pihalle, mutta uutta satsia ei jaksettu hakea. Ensi keväänä sitten.
- Tamppaustelineen alunen on jyrsitty ja tasoitettu. Laatatkin ladotaan paikoilleen, kunhan rakennustelineet puretaan pois.
- Kivikkopenkkiin en ole löytänyt iisoppia taimikaupoista, mutta talvella kuolleen ketoneilikan tilalle ostin uusia.
- Alppiruusun tilalle ostin ihanan revontuli atsalean. (kuvassa)
- Puutarhakeinun alunen on uudistettu ja sen viereen tein toissapäivänä kukkapenkin. Istutin siihen myös piippuköynnöksen, joten siihen pitää saada nyt tuki, jota vasten kiivetä. Olen aina ihaillut piippuköynnösten lehtiä.
- Iirispenkki uudistettu
-Yrttispiraalirakentui, mutta ovaaliksi ei spiraaliksi. Vielä siellä olisi muutamalle yrtille tilaa.
- Yrttien viereen istutin ruokohelpiä ja neidontatarta. Kummankin pitäisi levitä kamalasti. odotan sitä kovasti.
- Mies rakensi miulle äitienpäivälahjaksi pyykkitelineen. Sen alus pitäisi laatoittaa. On todella ärsyttävää, kun puhtaat pyykit putoavat hiekkaan.
- Kesäkukatkin olen melkein istuttanut. Valkoiseen posliinivatiin istutetuille sinimailasille ja köynnöskrasseille kävi huonosti. Kuorisaiset tulivat ja söivät ne kokonaan. Harmaata haituvaa jäi jäljelle.

Kesällä on niin mukavaa, kun on oma piha.

2011-06-05T09:49:00.000+03:00

Eilen vietimme leppoisan kesäpäivän Serkkutytön syntymäpäivillä Suomenlinnassa. Sisämaassa maalla asuvalle lapselle kaupungissa ja saaressa oli paljon ihmeellisiä asioita: lokkeja, vettä, veneitä ja joukoittain ihmisiä. Ihana paikka kesällä.

Serkkutyttö sai toivotun kissanmekon syntypäivälahjaksi. Kissan virkkasin jokunen vuosi sitten. Toiveena oli punainen mekko, jossa on mustia pilkkuja ja pitsikaulukset. Ei kuulemma olisi haitannut, jos ei ole ihan sellainen, kuin serkkutyttö ajatteli. Hetken mietin, sitten kävin ostamassa punaista lankaa (kaikkia muita värejä olisi ollut varastoissa). Päätin oikoa ja kirjoneuleiden tms. sijaan pilkut piirsin kangastussilla. Pitsikauluksen virkkasin. Mekko oli mieluinen. Seuraavaksi toivottiin kissan täyttämistä.

Toissa päivänä ehdin ommella housut. Osallistuin tammikuussa sellaiseen facebook haasteeseen, jossa lupauduin tekemään kommentoijille jotain itse. Kaverini kommentoi, mutta ompelin hänen pojalleen. Mokasin kyllä tuon kankaan leikkaamisessa. Mutta nythän kuviot ovat oikein päin pojan katsellessa. Kaava on Ottobrestä 1/2011 haaremihousut.

Uuden kirjani innoittamana kokeilin kirjailua. Hauskaa! Uusia ideoita on jo muhimassa.

Eilen ja tänään

2011-06-02T15:02:00.000+03:00

Lisäsin nuo kuvat eilen tyttösen päiväunien aikaan. En ehtinyt kirjoittaa mitään, kun kutsu kuului jo ulkoa. En muista enää, mitä aikomuksenani oli kirjoittaa. Tuskin se mitään maailmaa mullistavaa oli.

Tänään olemme eläneet ulkona melkein koko päivän, sisällä käydään vain syömässä. Mies rakentaa yläkerran ulkoseiniä uusiksi. Me tyttösen kanssa teemme mitä, mieleen juolahtaa. Katselemme rakentajaa, tuoksuttelemme sireeneitä, keinumme, teemme pihahommia, poistamme ohdakkeita ja minä virkkasinkin hieman.

Innostuin eilen aloittamaan uuden kesätopin. En ole ennen virkannut vaatetta itselleni. Olen kuitenkin ihaillut tuota ohjetta siitä asti kun sain kirjan lahjaksi. Kaivelin laatikoista sopivia lankoja ja aloitin. Keltainen on kaunista. Virkkasin siitä talvella tyttöselle mekon. Se olisi oikeastaan kaivannut kaverikseen luonnonvalkoista lankaa, tuo valkoinen on liian valkoista.

Aloitin uuden työn, vaikka edellisetkin ovat viimeistelemättä. Tiilinpunainen tunika ja keltainen villatakki itselle. Punainen mekko virkatulle kissalle. Lauantaina sen pitää olla valmis, sitä ennen siihen pitää ilmestyä mustia pilkkuja. Ehkä sitten seuraavana sadepäivänä valmistuu nuo omatkin neuleet.

Minulla taitaa olla keltainen kausi, ensimmäistä kertaa elämässäni.

2011-05-31T13:34:00.000+03:00

Sairastaminen meillä jatkui edellisen kirjoituksen jälkeenkin. Nyt olemme kaikki onneksi terveitä. Sairastaminen ja siitä johtuva valvominen vei minulta voimat muutamaksi viikoksi. Mutta nyt on jo paljon paremmin. Kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista. Luin ne ja ne auttoivat jaksamaan sairastamista. Vastaaminen vain jäi.

Tässä välissä olen ehtinyt käydä ihastelemassa muutamien kavereiden pihoja. Kuvat turkulaiselta pihalta jo reilun viikon takaa. Meidän pihan olen kaivanut esille rikkaruohojen alta.

Seuraavaksi kaivan kameran esille pitkästä aikaa. Menen kuvaamaan omia kukkiani ja nautin ihanasta päivästä. Nauttikaa tekin!

Kevät blues

2011-05-13T22:30:00.000+03:00

Viimeksi kirjoitin, etten jaksa enää olla kipeä enkä hoitaa ketään kipeää. En olisi jaksanutkaan, mutta olen silti taas kipeä. Sitkeä tauti, ilmeisesti adenovirus. Aina kun kuvittelen olevani parempi herään taas kurkku kipuun ja sumeaan oloon päässä. Sairastin elämäni toisen korvatulehduksenkin. Ymmärrän taas vähän paremmin lapsia. Kamala tauti.

Mutta tyttösen kanssa on lähdettävä ulos olipa oma olo melkein mikä tahansa. Minä lähinnä istun, katselen ja kävelen perässä. Puutarha-apulainen touhuaa, maistelee ja tutkii. Sitä on ilo seurata.

Paitsi sairastamiseen, niin olen kyllästynyt myös remontin tekemiseen. Se etenee, vaikka ei aikataulussa. Olohuoneessa on jo lattia, vintilläkin on tapahtunut vaikka mitä. Mutta haluaisin sen jo loppuvan. Haluan miehen takaisin. On raskasta hoitaa koti ja lapsi melkein yksikseen, etenkin kun on koko ajan kipeä. Ymmärrän hyvin, miksi avioeroja tapahtuu taloja rakentaessa. Minä jaksan tätä, koska tiedän että tämä loppuu pian. Jos edessä olisi vielä vuosi samaa, en tiedä jaksaisinko.

Kevät on jotenkin surullista aikaa. Kaikki ihana tapahtuu niin pian. Olen odottanut kesää monta kuukautta. Nautin tästä, mutta samalla tiedän että tämä ihanuus kestää vain hetken.

Vihreää

2011-04-29T21:17:00.000+03:00

Puiden lehdet olivat eilen ihmeellisiä ja ihania. Ovat ne tänäänkin, mutta jo vähän isompia.

Me olemme olleet taas kaikki kipeänä. En jaksa enää yhtään olla kipeä. Enkä halua hoitaa enää ketään sairasta ( tai sitten kun mies paranee viimeisestä taudista). Jämäkuun viimeiset työt jäivät taudin takia aivan kesken. Mysteerisukka (ravelryssä) ei olisi valmistunut muutenkaan. Viimeinen vihje siihen tulee vasta ensi kuussa. Mutta olen jäljessä aikataulusta sen kanssa. Eilen tuli jo toinen vihje, mutta minä neuloin ensimmäisen valmiiksi vasta tänään. Valmiiksi tosin vasta ensimmäisestä sukasta. Tuo ruskea lanka taitaa vaihtua sinapinkeltaiseen vetoon.

Ulkona

2011-04-24T22:56:00.000+03:00

Tällä viikolla olen:

Häikäistynyt kirkkaasta valosta. En muistanut, että valo voi olla näin voimakasta.

Tajunnut, että yksi syy tyttösen kiukutteluille, on halu päästä ulos. Tyttönen on ulkoilmaihminen. Hän voisi olla kaiket päivät ulkona. Sisällä kiukuttelee ja hakee vaatteitaan. Sisälle mentäessä saa raivarin ja heittäytyy taaksepäin.

Lohdutellut monta kertaa päänsä kopauttanutta tyttöstä.

Hikoillut pihahommissa. Yrttispiraali ja iirispenkin uudistus ovat valmiit, kiveys- ja laatoitus projektit aloitettu ja kasveja siirrelty. Jotain muuta satunnaista on myös muuttunut.

Kaivanut kevät- ja kesävaatteet esille. Jätin ulkovaatteet naulakkoon.

Suunnitellut, mitä kesävaatteita tarvitsen itselleni.

Neulonut reissupeiton jämälangoista.

Hämmästynyt tämän kuun langankulutussaldoa. Tänään se oli 1085 g!

Todennut, että remontti on viikon myöhässä aikataulusta. Se ei yllättänyt, aikataulut pettävät aina.

Viettänyt pääsiäistä Helsingissä. Kevät on siellä muutaman päivän edellä. Kevät on kaupungissa kakkainen.

Nukkunut taas todella huonosti. Missään vaiheessa nukkuminen ei ole sujunut loistavasti. Nyt taas paljon huonommin. Ehkä hampaat ja uusin tauti ovat syynä?

Kiukutellut ja äksyillyt väsyneenä ja turhautuneena.

Suunnitellut yön pimeinä tunteina meneväni töihin ja muuttavani telttaan nukkumaan. Aamulla nauranut hulluille ajatuksille. Miten öisin päähän aina päähän pälkähtääkin niin loistavalta tuntuvia, tyhmiä ratkaisuja?

Unohtanut ladata kameran akun monena päivänä peräkkäin.

Tykännyt kovasti miehestä ja lapsesta.

Viime viikolla

2011-04-18T12:19:00.000+03:00

Kummallisimmalta tuntui seistä olohuoneessa ja kaivaa maata. Lattia purettiin kokonaan pois ja sen alta kaivettiin roskia ja multaa ja maatunut kanto pois. Toiseen tilavampaan kulmaan jätettiin muistoksi tyhjät pullot. Nyt on jo uusi välipohja paikoillaan.

Kivointa oli monien kavereiden tapaamiset.

Ihaninta oli lämpö ja aurinko.

Inhottavinta oli oksennustauti minulla ja tyttösellä. Tyttönen on edelleenkin kovassa kuumeessa, jo neljättä päivää. Kuume nousi tänä aamuna uudelleen 39 asteeseen. Kävimme varmuuden vuoksi lääkärissä. Lääkäri ei ollut huolissaan, mutta lupasi soittaa ja kysyä vointia huomen aamuna. Minusta se tuntui hyvältä, välittävältä.

Innostavinta oli päästä pihalle hieman haravoimaan ja hommailemaan.

Ihastuttavinta oli postissa tullut uusi kirja Karins broderier.

Ihmetyttävintä oli vaalitulos.

Vähimmälle jäi käsitöiden tekeminen. Vaihteeksi näinkin.

Meidän viikko

2011-04-10T22:36:00.000+03:00

Tällä viikolla:

Nautiskelimme miehen alkaneesta vanhempain vapaasta. Viikko on tuntunut yhdeltä pitkältä viikonlopulta. En pysy kärryillä viikonpäivistä ja päivärytmikin menee omia aikojaan. Onneksi monta viikkoa on vielä edessä.

Mietimme purammeko kokonaan tulevan olohuoneen lattian. Päädyimme purkamaan varmuuden vuoksi, vaikka se vie paljon aikaa. Hyvä ratkaisu. Ongelmia ei löytynyt, mutta kohtia, jotka olisivat saattaneet aiheuttaa ongelmia löytyi.

Iloitsimme keväästä ja sulavasta pihasta. Viime viikonloppuna tiellä oli 10 cm jäätä, nyt se on aivan sula!

Unohdimme mennä muskariin

Päätimme ketä äänestämme. Huomenna menemme äänestämään.

Ahkeroimme omilla saroillamme. Mies remontoidessa ja minä jämäilin monta uutta asiaa.

Ärsyynnyin, joka keväisestä vesiongelmasta. Aina lumien sulaessa ( ja syksyn sateissa) meidän kaivovesi muuttuu kuravedeksi. Makarooniakaan siinä ei voi keittää. Uusi hieno vedenpuhdistajakaan, jonka pitäisi tehdä huonoimmastakin vedestä juomakelpoista, ei jaksa puhdistaa sitä. Ensi kesänä on taas edessä kaivoremontti. Mutta en usko sen auttavan.

Ilahduin serkkutyttöjen perheen vierailusta tänään. Seura oli hyvää ja toivat mukaan isot kassit vaatteita tyttöselle ensi kesäksi, syksyksi ja talveksi. Tyttönenkin tykkäsi serkkujen seurasta kovasti. Pitää nähdä useammin heitä!

Löysimme vintin eristeistä vaikka mitä jännittävää. Vanhoja tapettimalleja, rautalankatöitä, kuitit vuoden 1968 remontista...

Minja aloitti rimpujen teon ja moni muu seurasi. Mirva keksi listata koko viikon ja kehoitti seuraamaan. Saatan listata jatkossakin tai olla listaamatta.

Puutarhasuunnitelmia

2011-04-07T22:59:00.000+03:00

Nyt on pihan suunnitteluvimma iskenyt todella. Eilen illalla en meinannut saada ideoiltani ja ajatuksiltani nukutuksi. Itselleni lista muistutukseksi.

- Kaikille kasveille pitää hakea naapurista paljon hevosen kakkaa. Kakan päälle sanomalehtiä ja hiekkaa.
- Talon päätyyn lisää sinipallo-ohdakkeita (siementävät sikamaisesti, joten eiköhän niitä nouse) Salkoruusut olisivat myös ihania.
- Tamppaustelineen alunen pitää jyrsiä ja laatat latoa uudestaan. Laattojen väliin luonnonkiviä.
- Kivikkopenkkiin multaa ja lisää iisoppia. Paljon lisää iisoppia.
- Yksi uusi alppiruusu kuolleen tilalle tai ehkä sittenkin atselea?
- Alppiruusujen viereen lisää multaa ja siihen siirrän lumihiutalekärhön kiipeämään mäntyyn (jos kärhö jäi henkiin, jos ei ostan jonkun muun kärhön)
- Puutarhakeinun alunen pitää jyrsiä. Alle maanrakennuskangas, päälle hiekkaa ja sitten vanhoja tiiliä, joita makaa pihalla kasoissa.
-Keinun viereen kukkapenkki.
- Iirispenkin uudistus loppuun
- Talon eteen kuivaan rinteeseen, koivun alle yrttispiraali. Alle maanrakennuskangas, päälle kiviä viereisestä kasasta ja paljon uutta hyvää multaa. Mitäköhän yrttejä valitsisi? Ainakin mintut, rakuuna ja oreganot siirtyvät siihen. Lisäksi timjamia ja ?
- Yrttispiraalin viereen heiniä tai jotain muuta keskikorkeata KUIVASSA viihtyvää kasvia.
- Verstaan päätyyn keinu ja uusi pyykinkuivausteline. Pyykinkuivaustelineen alle kiveys viereisen kasan kivistä. Voisi tehdä myös muutaman uuden betonilaatan, jotka voisi koristella keramiikan tai kaakelien paloilla. Kekkilän betoniset pyöreät ja rinkulat laatat ovat myös ihania. Saattaisin ostaa muutaman?
- Kun kivikasa talon edestä on poistunut sen tilalle voisi rakentaa hiekkalaatikon
- Liian kuivalle paikalle istutettu lehmus pitää siirtää muualle. Portin pieleen?
- Postilaatikko pitää nostaa ylöspäin (posteljooni huomautti, kun meinasi talvella peittyä kokonaan lumen alle)
- Haluan ostaa: lisää unikoita, punaluppioita, köynnöstävä kasvi sireeneihin kiipeämään (loppukesän kukkija), kehäkukkaa, maitotonkkiin sopivan kokoiset ruukut

Näitä pitää vielä miettiä:

- Sireeniaita ei kasva - pitäisikö se kaivaa kokonaan ylös ja vaihtaa alle parempi multa?
- Verstaan viereen jotain kasvia, joka kestää kulutusta ja sitoo maata
- Verstaan viereen pihapöydälle paikka
- Luumupuulle pölyttäjä kaveri. Sen piti olla itsepölyttyvä.
- Kesäkukat ruukkuihin ( mitä kukkia ja mihin ruukkuja)
- Roskapöntölle pitäisi rakentaa mökki
- Pitääkö vanha pihlaja kaataa pois, ainakin kuolleet oksat pitää poistaa
- Mitä voisi tehdä ylijääneestä raudoitusverkosta ?

Kylmät sormet

2011-04-01T11:58:00.000+03:00

Tyttösen sormet tuntuvat olevan nykyään jatkuvasti kylmät ulkoillessa. Paukkupakkasilla ne eivät olleet, mutta nyt ovat. Neuloin vihreät lapaset vironvillasta. Ne revittiin heti pois kädestä. Neuloin mustat lapaset jämälaatikosta löytyneestä Woolista, joka ei mitenkään voi kutittaa. Nekin revitään heti pois. Keksin laittaa ne valmiiksi rukkasten sisään, sitten ujuttaa käteen ja vetää nopeasti hihan päälle. Sitten pysyvät, mutta vieläkin ovat sormet jäässä. Mikäköhän siihen auttaisi?

Toisetkin palkintosukat ovat lähdössä maailmalle. Näistä toivottiin riemunkirjavia.

Viikonloppu ennen remontin alkua

2011-03-28T13:00:00.000+03:00

Minä aloitin viime viikonloppuna siivousurakan paistamalla lisää myslikeksejä. Tauoilla on mukava syödä vähän herkkuja. Mies uurasti enemmäkseen, mutta tein minäkin sen minkä pystyin. Olohuoneessa on enää vähän polttopuuta ja jäteasemalle sekä kirpparille vietävää tavaraa. Vintti on nyt tyhjä kaikesta ylimääräisestä. Siellä on vain eristeitä, ilmastointiputken osia ja vähän puutatavaraa, jotka käytetään siellä. Vielä muutama viikko sitten tuonne olohuoneeseen ei mahtunut sisälle ja vintilläkin oli kasoittain tavaraa.

Ensi viikonloppuna tehdään muutama keikka jäteasemalle ja sitten alkaa olohuoneen purkaminen. Olen odottanut tätä jo niin monta vuotta!

Olohuoneesta puretaan pois levyt seiniltä ja katosta, lattiakin kokonaan. Ja kaikki uusitaan taloon sopiviksi. Rappusetkin pitäisi rakentaa ja pönttöuuni muurata. Siitä tulee hyvä olohuone.

Vintille tulee kaksi pientä huonetta ja aula. Makuuhuone meille ja omahuone tyttöselle. Aula minun käsitöille. Mutta siihen on pitkämatka vielä. Vinttikin pitää rakentaa kokonaan uudestaan. Uudet ulkoseinät, ettei päivä enää paistaisi läpi, uudet (vanhat) ikkunat, katon tukeminen uudestaan jne. En edes muista sitä kaikkea. Sovittiin, että vuoden kuluttua kaiken pitäisi olla valmista.

Rapeat myslikeksit (12-16 kpl)

3 dl hedelmä-pähkinämysliä
3 dl speltti- tai hiivaleipäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl rypsiöljyä
0,5 dl vettä

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja vesi. Sekoita, kunnes taikinasta on muodostunut pallo. Jaa taikina 12-16 osaan riippuen siitä, minkä kokoisia keksejä haluat.( Tai ota vaan takinaa lusikalla ja katso montako keksiä saat) Taputtele keksien mallisiksi käsien välissä. Paista 200 asteessa n. 15-20 min keksien koosta riippuen.

Kekseissä saa olla runsaasti hedelmä ja pähkinäosumia. Kannattaa siis käyttää mysliä, jossa niitä on paljon tai lisätä niitä hieman valmiin myslin joukkoon. Mä käytin Lidlin mysliä, joka on musta parasta kaupoista saatavaa mysliä.

Makeita leipoessa käytän tavallista (ei-kylmäpuristettua) rypsiöljyä. Kaikkeen muuhun käytän kylmäpuristettua. Mutta sen maku on musta liian voimakas makeaan leivontaan.

Kyllä se oikeasti arvostaa

2011-03-25T22:13:00.000+02:00

Taisin kirjoittaa eilen liian jyrkästi. Kyllä mies arvostaa tekemisiäni. Tarkoitti kai, että maaninen käsitöiden tekeminen ei ole järkevää. On siinä itua. Voisi sitä tyttösen päiväunien aikaan siivota, tiskata tai laittaa ruokaa. Mutta jaksaakseni myöhemmin siivota, tiskata tai laittaa ruokaa, minä tarvitsen käsityöhetkeni. Samalla olen tietokoneella, luen lehtiä, juon teetä, neulon ja suunnittelen tulevia projekteja sekä haaveilen. Se on minun monitoimihetkeni ja niin tarpeellinen.

Serkkutyttö piirsi meidän perheestä kuvan. Lasten kuvat kertovat paljon: tärkein on piirretty huolellisimmin.

Laitoin tänään ensimmäisen arvontapalkinnon postiin. Niissä on lankoja vuosien varsilta. Mokkasukkaa kolmessa sävyssä omista sukistani. Itsevärjäämääni vihreää, josta tuli huivi. Keltaista ja pinkkiä minun sukista, jotka ovat jo kuluneet puhki ja heitetty pois. Vaalensinistä viime joulun lahjasukista. Noita sukkia oli hauska neuloa. Seuraavat sukat ovat puikoilla, lankana joululahjoista jäänyttä ticoticoa.

Tänään suunnittelin unien aikaan kaiken muun lisäksi ensi kuun käsityöprojekteja. Tunika on kesken, mutta yritän keskittyä jämälankajuttuihin. Ilmoittauduin mukaan jämäilyyn. Kannettavalle suojapussi, minulle kevätkauluri ja sitten ehkä parit lapaset. Saatanpa tehdä muutakin.

2011-03-24T11:51:00.000+02:00

Ulkona tuiskuaa ja myrskyää, mutta silti nukutin tyttösen sinne. Sisällä herää pienimpäänkin kolohdukseen. Nyt saan rauhassa puuhastella. Toivottavasti tuntitolkulla. Meillä on nukuttu nyt hyvin päiväunia ja kaksi kokonaista yötäkin (kop kop).

Viime viikolla päiuniaikaan järjestin lankalaatikoitani. Lajittelin eri laatuiset eri laatikoihin. Karsin pois kaksi muovipussillista pääasiassa jämiä. Annoin ne jo pois. Tänä aamuna tyttönen päätti, ettei lajitteluni ollut oikea. Tä tä tä tä ja langat sinkoilivat laatikosta kolmeen kasaan. Kun päälle vielä hieman ruiskutettiin rasvaan, niin urakka oli valmis.

Eilen ruokapyödässä sain kuningasidean (ehkä) miettiessäni kevättä. Kesken ruokailun leikkasin muovipussia suikaleeksi ja etsin 4 mm koukun. Mies nauroi, että jos minun energian saisi kanavoitua johonkin hyödylliseen, niin remontti olisi jo valmis. Vähän se ärsytti, kyllä minun käsityöni ovat hyödyllisiä. Tällä hetkellä kolmet sukat odottavat päättelyä. Yhdet sukat, lapaset ja tunika ovat kesken tuon muovipussijutun lisäksi. Eikö ne teistäkin ole aika hyödyllisiä juttuja? Heini saat ihan pian omasi.

Iltapäivällä lähdemme tyttösen kanssa ensimmäistä kertaa kylään naapuriin. Saisikohan myslistä aikaiseksi jotain vietävää?

12 kuukautta

2011-03-21T14:44:00.000+02:00

Menipäs se nopeasti. Jossain vaiheessa en uskonut, että selviäisimme näin pitkälle. Tänään neuvolassa terveydenhoitaja kysyi, että olenko jo muistellut tätä päivää viime vuonna. Hämmästyin hieman ja muutaman sekunnin kesti tajuta, mitä hän tarkoitti. Ei, en ollut ajatellut. Iltapäivällä vaunulenkillä muistelin. Itku meinasi päästä, kun ajattelin minun vauvaani. Vauvaa, joka on päivä päivältä vähemmän vauva.

Päivä vuosi sitten on hyvin muistissa. Olin valvonut kaksi yötä, toisen kotona toisen sairaalassa. Teki kipeää ja lämmitin sairaalan ruokailuhuoneen mikrossa kaurapussia kerran tunnissa. Ruokakaan ei maistunut enää. Iltapäivällä lähettivät miehen kotiin, koska vauva ei syntyisi ennen seuraavaa aamua. Silloin synnytys käynnistettäisiin. Lopulta en enää jaksanut, itketti ja lihakset kramppasivat pahasti. Sain lopulta yhden kiireisistä kätilöistä paikalle. Halusin jotain kipuun, että saisin levätä. Hän ei ollut synnytysosastolta vaan vastasyntyneiden puolelta. Tutki, meni hiljaiseksi ja sanoi, ettei ole aivan varma, mutta luulee, että kohdun suu on jo 7,5 cm auki. Pyysi toisen kätilön tarkastamaan ja sitten lähdettiin vauhdilla synnytyssaliin.

Soitin itse miehelle, että nyt äkkiä takaisin. Mies oli juuri ehtinyt kotiin. Istuin synnytyssalissa keinutuolissa ja odotin miestä. Oli ihanaa, että mies tuli takaisin. Synnyttäjiä oli enemmän kuin kätilöitä, enkä joutunut olemaan enää yksin. Nopeasti miehen tultua kohdun suu oli auennut täysin. Minulla oli synnytyssuunnitelma, mutten enää muistanut siitä mitään. Kätilö kysyi halusisinko kokeilla synnytysjakkaraa. Muistan sanoneeni, että niin olin ajatellut. Istuin jo miehen edessä jakkaralla täydessä työssä, kun synnytyslääkäri tuli kysymään tarvitaanko täällä apua tai puudutusta. Ei tarvittu, vaikka kyllä se sattui. Sattui niin, etten meinannut enää tajuta ohjeita. Pian sain kuitenkin pienen tytön syliin. Tytöllä oli tukkaa, silmät ihmeissään auki ja rimpulakintut.

Tyttö sylissäni kiipesin sängylle makaamaan. Olin aivan loppu, mutta yhtään ei nukuttanut. Ensi-imetyksen jälkeen mies meni pesemään tyttöä. Minä menin suihkuun, vaihtamaan vaatteet ja huoneeseen odottamaan. Ihmettelin, ettei se ollutkaan niin kauheata, kuin kerrotaan. Olin pelännyt sitä etukäteen, mutta selvisin siitä hyvin.

Illalla makoillessamme kaikki kolme perhehuoneessa sängyllä, minä nukahdin. Olin luullut, etten voisi nukkua ollenkaan vauvan synnyttyä, katselisin ja ihmettelisin vain vauvaa. Mutta nukuin hyvin pienet iltaunet, keräsin voimia tulevia öitä varten. Koko päivästä jäi minulle hyvä muisto.

Käsillä tekemisestä

2011-03-19T15:36:00.000+02:00

Sain muutaman päivä sitten sähköpostia käsityötieteen opiskelijalta. Se oli kysely käsillä tekemisestä gradua varten. En niin kovin kauan aikaa sitten valmistuneena muistan vielä hyvin, kuinka vaikeaa oli löytää haastateltavia harjoitustöihin jne. Vastasin osittain tunnollisuudesta, osittain koska tämä oli hyvää itsetutkiskelua. Laitanpa vastaukseni tännekin. Kirjoitin sen eilen illalla nopeasti. Ei kyselyvastauksen täydellinen tarvitse olla. Miksi ja millaisia käsitöitä sinä teet? Jos joku muu haluaa vastata samaan kyselyyn, saa sen minulta sähköpostitse. Kuvissa joitain käsillätekemiämme juttuja, jotka sattuivat valokuvakansoista silmään.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Meidän perheen kädentaidot

Olen 31-vuotias nainen. Työskentelen varhaiskasvatuksessa ja koulutukseni on alempi korkeakoulututkinto. Olen opiskellut myös tekstiiliä ammattikorkeakoulussa ja luonnontieteitä yliopistossa. Perheeseeni kuuluu mies ja 1-vuotias tytär. Mieheni on koulutukseltaan puuseppä. Asumme Uudellamaalla vanhassa omakotitalossa. Olemme kumpikin kotoisin Helsingistä. Mieheni on muuttanut tähän kuntaan 12 vuotta ja minä 6 vuotta sitten.

Elämäntilanteemme ja -arvot

Asumme maalla vanhassa omakotitalossa. Talomme remontti on vielä kesken. Remontoimme taloamme perinteisiä materiaaleja menetelmiä käyttäen. Pyrimme remontoimaan ja rakentamaan ekologisesti. Esimerkiksi käyttämämme maalit ovat muovittomia ja perinteisiä: punamultaa, pellavaöljyä ja kananmunatemperaa. Talossamme on kompostivessa. Mieheni käy töissä pääkaupunkiseudulla, minä olen kotona hoitamassa tytärtämme. Ideaalissa tapauksessa haluaisimme asua hieman lähempanä asutuskeskusta, kuin nyt asumme. Nyt meiltä on lähimpään kirkonkylään 6 km. Asuminen täällä on myös taloudellinen ratkaisu. Hinnat ovat syrjemmässä edullisemmat. Emme halua ottaa suurta lainaa, jota maksaaksemme joutuisimme tekemään enemmän töitä.

Keskeisiä arvoja meillä ovat ekologisuus, eettisyys, hitaus, itse tekeminen ja elämän mielekkyys.

Koti on meille tärkeä paikka. Haluamme kotimme olevan turvallinen, terveellinen, rauhallinen, esteettinen ja ekologinen. Kodin tulee olla paikka, jossa viihdymme ja jonne on hyvä palata töistä tai reissuilta. Olemme valmiita panostamaan kotiimme paljon. Panostamisella emme tarkoita rahaa vaan aikaa, ajatuksia, mielikuvitusta ja fyysistä työtä.

Mitä kädentaitoja osaamme ja teemme

Listassa ovat mukana sellaiset kädentaidot, joita teemme ainakin silloin tällöin tai olemme jossain vaiheessa elämäämme tehneet enemmän. Osaisimme myös muutamia muita tarvittaessa esim. mies on korjannut muuraamalla keittiössämme olevan vanhan puuhellan, joka oli sortunut. Muuraamista en kuitenkaan listaan lisännyt.

Minä:

• neulonta

• virkkaaminen

• ompelu, tilkkutyöt

• kirjonta

• mosaiikkityöt

• kehrääminen

• kutominen

• huonekalujen entisöinti

• askartelu

• japanilainen kirjansidonta

• värjääminen

• metallilankatyöt

Mies:

• rakentaminen (kaikki talonrakentamisen työvaiheet perustusten kaivamisesta ja kivijalanvalamisesta ikkunoiden lasittamiseen)

• remontointi (perinteiset menetelmät)

• auton, koneiden ja veneen korjaus ja kunnostus

• betonityöt

• pienoismallien rakentaminen

• huonekalujen rakentaminen ja entisöinti

Miksi teemme käsitöitä?

Ennen kaikkea teemme asioita käsillämme, koska se on kivaa. Itse tehden saamme tarpeellisia asioita, joita emme muuten saisi. Siten voimme käyttää luovuutta ja luoda uutta. Itse tekemällä osaa arvostaa asioita enemmän. Se auttaa myös tietämään enemmän tavaran alkuperästä. Itse tehden pystymme tekemään ekologisempia ja eettisempiä tavaroita. Joissain asioissa itse tekemällä säästää myös rahaa. Tekstiilitöissä yleensä ei. Villapaidan saisi paljon halvemmalla suuren ketjun liikkeestä, kuin maksaa ostaa langat sitä varten. Rakentamisessa ja remontoinnissa säästöt ovat isoja.

Itse tekeminen ei meillä liity pelkästään käsillä tekemiseen. Teemme ruuan hyvistä raaka-aineista, leivomme leipää usein, olen ollut mukana tekemässä kahta kasvisruokakeittokirjaa ja lehtiä, järjestämässä aatteellista toimintaa sekä kulttuuritapahtumia. Kesäisin yritämme kasvattaa kukkien lisäksi myös syötävää. Uskomme, että tekemällä itse voimme tehdä ainakin omasta maailmastamme mielekkäämme. Toivottavasti voimme vaikuttaa positiivisesti jonkun muunkin maailmaan.

Osallistuvatko lapsemme käsitöiden tekemiseen?

Ei vielä, mutta tulevaisuudessa toivottavasti. Olen saanut itse tekemisen mallin isovanhemmiltani, kotonani ei tehty itse muuta kuin ruokaa. Toivon kuitenkin voivani välittää tyttärelleni tämän mielestäni elämää rikastavan tavan elää. Toisaalta itse tekeminen on varmasti asia, jonka tyttäreni on saanut äidinmaidossaan. Hän on jo synnytyslaitoksella nähnyt minun neulovan. Tapani olla lasten kanssa on tekevä. Ennemmin järjestän lapselle askartelemista tai muuta mielekästä tekemistä, kuin avaan television tai tietokoneen.

Innostunut emäntä

2011-03-16T20:53:00.000+02:00

Olen lepäillyt pari päivää viikonlopun jälkeen. Laiskottelu teki hyvää. Aamulla innostuin tiskaamaan ja siivoamaan. Siistissä keittiössä oli mukava laittaa ruokaa. Ruuanlaittoa suunnitellessani luin arkipäivänaktivistin kirjoituksen leivästä. Innostuin kokeilemaan siinä ollutta ohjetta. Tapani mukaan muokkasin ohjetta hieman. Puolitin hiivan määrän ja nostatin hieman pidempään. Vähähiivaisuus on yksi olennainen ominaisuus hyvässä leivässä. Hiiva ei rupea maistumaan muutamankaan päivän kuluttua. Hyvää leipää tuli. Kaunistakin, kun nostatin leivontakoreissa. Ostin ne talvella miehelle synttärilahjaksi Helsingistä Korkeavuorenkadulla olevasta keittiötarvikekaupasta.

Leipien jälkeen leivoin tyttösen synttäreitä varten muffinseja. Puputytön herkkuja Puputyttö ja vohvelisankari -kirjasta. Hyvältä nekin maistuivat, vaikka en vielä kuorruttanutkaan. Laitan ne pakkaseen odottamaan viikonloppua. Kuorrutan vasta juhlapäivänä.

Lopuksi laitoin vielä oikomismoussakan uuniin. Taiteensääntöjen mukaan tehty moussaka on erittäin herkullista, mutta todella hyvää oli tämäkin.

Oikomismoussaka

1,5 munakoisoa
6-8 perunaa
2 kesäkurpitsaa (sellaista pienehköä ja kiinteää)
1 prk kaurakermaa
oliiviöljyä
suolaa

Tomaattikastike:

1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 dl soijarouhetta
2 prk tomaattimurskaa
1 dl valkoviiniä (tai vettä)
paprikajauhetta
mustapippuria
oreganoa
1 tl kanelia
(suolaa)
oliiviöljyä

Pilko munakoisot n. 1 cm paksuisiksi viipaleiksi ja itketä ne (ripottele suolaa kummallekin puolelle, anna seisoa jonkin aikaa, kunnes niistä alkaa vuotaa nestettä, huuhtele neste pois ja valuta vesikin pois esim. siivilässä). Viipaloi myös kesäkurpitsat ja perunat ohuiksi siivuiksi.

Tomaattikastikkeeseen pilko sipulit ja kuullota niitä öljyssä pannulla. Lisää joukkoon mausteet ja kuiva soijarouhe. Lisää tomaattimurska ja viini. Anna kiehua jonkin aikaa.

Laita uuni vuoan pohjalle ensin tomaattikastiketta. Kasaa vuokaan kerrokset kaikkia kasviksia ja laita tomaattikastike päälle. Munakoisojen päälle voi vielä lorauttaa hieman öljyä, jos haluaa. Toista. Viimeiseksi pitäisi tulla tomaattikastiketta. Kaada kaurakerma päällimmäiseksi. Paista pitkään, ainakin 1,5 tuntia uunissa 200 asteessa. Kokeile, että perunat ovat kypsiä. Anna vetäytyä jonkin aikaa ja sitten nauttikaa.

Itkettäminen tuo munakoisoihin ja koko ruokaan suolaisuutta. En lisännyt tomaattikastikkeeseen itse lainkaan suolaa, mutta monen mielestä se kyllä voisi vaatia sitä. Me olemme vain tottuneet viime aikoina vähäsuolaiseen ruokaan, kun olen tehnyt sellaista tyttösen takia.

Värikäs ompelulanka-aarre

2011-03-16T14:25:00.000+02:00

Taloa tyhjentäessä löytyy vaikka mitä ihanuuksia kaiken roskan ja turhauttavan ryönän lisäksi. Tänne on ollut säilöttynä muutama peritty omaisuus. On ajateltu, että kyllä ne mahtuu, käydään läpi sitten myöhemmin. Nyt on se myöhemmin. Helpompi olisi ollut aiemmin. Miehen isoäiti oli modisti. Hänen perintönään löytyi mm. ompelulanka-aarre. Laatikoihin väreittäin lajiteltuja ompelulankoja. Osassa on puiset puolat. Laatikosto ei ikävä kyllä mahdu meille sisälle. Jouduin sekoittamaan lajitelman, mutta vielä joskus lajittelen ne uudelleen.

Vanhojen ikkunalaisen läpi tuleva valo on kaunista. Piirtää hienoja, kokoajan muuttuvia heijastuksia ympäriinsä. Meillä on varastossa vanhaa lasia, jos ikkunoita joskus tarvitsee korjata. Sileää lasia niihin ei saa laittaa!

Työntäyteinen viikonloppu

2011-03-13T21:04:00.000+02:00

Viikonloppu on kulunut taloa tyhjentäessä. Nyt alkaa jo näyttää paremmalta. Paljon on työtä kuitenkin vielä edessä. Mies on ahkeroinut enemmän, minä minkä olen jaksanut. Väsähdän nykyään nopeasti. Johtuukohan se huonosta kunnosta vai/ja univelasta?

Perjantaina aloitin urakan järjestämällä lankalaatikkoni. Kaksi pahvilaatikollista löysin pois laitettavaa. Niille on ehkä löytynyt jo ottajiakin. Pari vaalean haaleaa kerää värjäsin Kool Aideilla imeliksi. Mitenköhän tuo väri pysyy? Mietin millaisia neuleita uskallan tehdä.

Saatuani itselleni valmiiksi vuodenaloitussukat jatkoin sukkalinjalla. Vuodenaloitussukat olivat hidasprojekti. Valitsin ravelrysta kauniilta näyttävän mallin. Ensimmäisen sukan kantapään kohdilla huomasin, ettei ohje ollutkaan niin loppuunasti mietitty, kuin olisin toivonut. Kun neulon sukkia ohjeesta haluan ohjeen olevan mietitty pienintäkin yksityiskohtaa myöten huolellisesti. Jonkin aikaa sukat odottelivat ja sitten jatkoin mieleni mukaan.

Tyttönen on nykyään kovin vahvatahtoinen. Tietää tarkalleen mitä haluaa. Kirkuu ja raivoaa, jos ei saa haluamaansa. Onneksi toistaiseksi käyttäytyy niin vain kotona. Miten niin pienellä voi olla niin iso tahto?

Illalla tyttönen toimi arpajaisten epävirallisena valvoja ja mies onnettarena. Arvonnan voitti Kassu. Lankalaatikon inventaarion innoittamana päätin arpoa toisenkin voittajan eli Heinin. Laittakaa minulla s-postia osoitteeseen ansalanka@gmail.com.

2011-03-10T20:56:00.000+02:00

Kävimme tänään oikean valokuvaajan kuvattavana. Tyttönen seisoi vakavana tai koetti juosta kameraa katsomaan. Apina oli mukana auttamassa paikalla pysymisessä. Ihan kivoilta kameran ruudulla kuvat näyttivät, vaikkei yhdessäkään hymyillyt. Miksi kuvissa oikeastaan pitäisi hymyillä? Kotimatkalla Tyttönen nukahti autoon ja nukkui jo toisena päivänä peräkkäin pitkät päiväunet. Kuinka paljon ehdinkään tekemään kolmessa tunnissa!

Luin lehtiä ja blogeja. Mietin, että kirjankin lukemista voisi taas yrittää. Askartelin, ompelin ja neuloin. Huppari oli saumuroitu ja vetoketjua vaille valmis. Vetoketjun ompelu ei kuulu vahvuuksiini. On se siinä nyt kuitenkin tukevasti ja toimii. Vetoketju piti lyhentää. Näytin miehelle ohjeen ja sain lyhennetyn vetoketjun. Tekniikkaa vaativalaji ilmeisesti. Lankoja en jaksanut vielä päätellä. Niiden aika on sitten joskus, kun huppari on saatava päälle. Kaava on Ottobrestä. Tykkään. Toinenkin ihan samanlainen ja samankokoinen odottaa vetskaria.

Ehdin minä siivotakin ja tyhjentää sekä täyttää tiskikoneen. Ja sitten vain ihmetellä, että mitäs nyt.

Aurinkoinen viikonloppu ja arvonta

2011-03-06T21:59:00.000+02:00

Tyttönen on ollut flunssainen, mutta se ei ole hidastanut vauhtia. On oppinut uusia taitojakin: avaamaan puuhellan luukut, laittamaan sähköhellan levyt päälle ja kävelemään ylä- ja alamäkeen pihalla.

Me aloitimme talon tyhjentämisen remontin alta. On tuossa sarkaa! Mies on kymmenen vuotta ehtinyt keräämään kaikea mahdollista, säästäjä kun on luonteeltaan. Paljon löytyy polttopuuta, jotain säilöttävää, paljon kierrätettävää ja osa viedään jäteasemalle. Viikonlopussa saimme tulevaa olohuonetta paljon tyhjemmäksi. Projektiin on varattu tämä kuukausi. Minulta meinaa ajoittain kyllä usko loppua.

Ahdistuskin iski. Haluaisin mahdollisimman vähän tavaraa. Silti minullakin on sitä kasoittain varastoituna: lankaa, kankaita, askartelujuttuja, kirjoja, opiskelupapereita, astioita. Mistä voisi luopua? Opiskelupaperit ovat tällä hetkellä tulilinjalla. Ne tuntuvat turhimmilta (,vaikka olisivat varmaan tärkeitä). Kamala määrä paperia 8:ssa vuodessa on ehtinyt kerääntyä. Nyt on alkanut kerääntyä myös kaikenlaista tavaraa tyttöselle.

Mutta miten tavaramäärää saisi pienemmäksi? Ainakin pitäisi luopua jostain, jos hankkii jotain uutta. Muita hyviä vinkkejä? Teemaan sopivasti voisin järjestää arvonnan. Neulon jämälangoistani sukat tai lapaset yhdelle vinkkaajalle.

Edit: Arvonnan suoritan viikon kuluttua.

Värikuvia

2011-03-02T21:00:00.000+02:00

Huomasin tänään, että päivällä valo riittää sisällä kuvaamiseen hyvin. Samaisen auringonpaisteen takia kaivoin vaunulenkin ajaksi aurinkolasit silmille. Yritän vasta opetella niiden käyttämistä. Mutta niistä tulee niin hassu olo. Aivain kuin olisi naamiaisasu tai jokin peiteasu tai ihan kuin ei olisi oikeasti tässä maailmassa vaan seuraisi sitä jostain muualta salaa lasin läpi. Ruskeiden aurinkolasien läpi maailma näyttää pehmeämmältä. Ehkä sen vuoksi voin oppia käyttämään niitä.

Jännittävää

2011-02-28T18:43:00.000+02:00

Jo muutaman päivän minua on jännittänyt kovasti edessä oleva reissu. Hassua se oli, sillä yleensä en ole kova jännittämään. Puettiin kivat vaatteet. Tyttöselle mekko, jonka sain aamulla viimeisteltyä. Matkalla jännitys kasvoi, sillä navigaattori vei meidät perille ihmeellistä reittiä. Ajelutti kapeita hiekkateitä ja käski kääntymään vasemmalle, vaikkei siinä ollut kuin peltoa. Ei edes peltotietä. Lopulta löydettiin kuitenkin hyvin perille Kaneliin tapaamaan Jonnaa ja lapsia. Naapurista saapui vielä Minja lastensa kanssa. Juteltiin, syötiin porkkanakakkua ja juotiin teetä. Kiva ja leppoisa iltapäivä kauniissa kodissa. Turhaan jännitin, oli mukavaa eikä yhtään pelottavaa. Kiitos.

Tätä päivää olen odottanut

2011-02-27T20:33:00.000+02:00

Kuten on jo varmasti aikaisemmista kirjoituksistani käynyt selväksi: olen kovasti odottanut kevättä. Tänään oli ensimmäinen oikein keväisen tuntuinen päivä.

Kävimme Karkkilassa tuttavan luona korjaamassa sänkyä. Tai mies korjasi, tyttönen hämmensi ja minä paimensin. Tyttönen kaivoi kyläpaikan lehtiroskiksesta huili -nimisen lehden. Etsin netistä tietoa tuntemattomasta lehdestä ja lopputuloksena teimme uuden ekosähkösopimuksen. Norppasähköä meille oli tullut aikaisemminkin, mutta olikin jo korkea aika vaihtaa sähköntuottajaa. Olimme laiskuuttamme tyytyneet vanhaan.

Käytimme tilaisuuden iltapäiväkävelyyn kaupungissa. Aurinko paistoi ihanasti ja räystäistä tippui vettä. Linnutkin lauloivat kovasti. Poikakissamme käytöksestäkin näkee kevään olevan tulossa. Kävelyllä näin kaksi neulegraffitia. Ensimmäiset täälläpäin. Samalta tekijältä selvästikin. Kivasti sijoitettu koulun ja leikkipuiston lähelle. Kaiken kaikkiaan lähes täydellinen päivä. Toivottavasti teilläkin on ollut!

Tunnustus

2011-02-27T12:40:00.000+02:00

Sain Soilalta tunnustuksen. Kiitos!

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."

1. Milloin aloitit blogisi?

Tämän blogin ensimmäinen kirjoitus on päivätty 22.3.2009. Melkein kaksi vuotta sitten. Aikaisemmin kirjoittelin toisessa blogissa. Kyllästyin kuitenkin vuodatukseen ja pelkkään neuleblogiin. Kesällä olen kaiken kaikkiaan blogannut 5 vuotta. Uskomattoman pitkä aika elämää. Olen viime aikoina alkanut miettiä, että näitä kirjoituksia pitäisi saada talletettua jotenkin. Mitenköhän sen tekisi?

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan elämästäni satunnaisia asioita. Kirjoitan joskus pienistä asioista, joskus isoista. Joskus jää isoista asioista kirjoittamatta vahingossa, joskus tarkoituksella. Pääasiassa viime vuonna on tullut keskityttyä tyttöseen, käsitöihin (etenkin neuleisiin) ja nukkumattomuuteen. Pian toivottavasti tulee kirjoitettua enimmäkseen remontista ja pihasta sekä sisustamisesta.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Meidän elämä.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Ensimmäisen blogini aloitin, kun istui yliopiston kirjastossa tekemässä kandintyötäni. Olen satunnaisesti järjestelmällinen ja tehokas. Olin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että kun olen tehnyt työtä 2 tuntia, saan avata netin. Istuin kirjastossa 8 tuntia päivässä, joten nettiaikaakin kertyi runsaasti. Ensin luin ja luin ja luin muiden neuleblogeja, sitten perustin oman. Aluksi minulla ei ollut edes digikameraa ja olin ihan pihalla kaikesta. Digikamera tuli hankittua pian, ja pihalla taidan olla välillä edelleen. Hauskaa on kuitenkin ollut koko tämä aika.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Voi paljonkin! Mutta se nyt on sellaista haluamista, tuskin ryhdyn oikeasti muuttamaan mitään. Olen vain kovin itsekriittinen, mutta onneksini myös laiska. Haluaisin parempia kuvia (= parempi kamera ja osaavampi kuvaaja), hienomman ulkoasun, järkevämmän, paremman, hauskemman ja tyylikkäämmän kirjoittajan, aikaa kirjoittaa useammin ja vaikka mitä. Oikeasti olen ihan tyytyväinen näinkin.

Minä annan tunnustuksen eteenpäin Hannalle (kaveri, joka on hiljattain aloittanut bloggaamisen uudestaan, tekee kekseliäitä ja kauniita käsitöitä), Minnalle ( neuloo taitavasti ja kirjoittaa satunnaisesti muistakin kiinnostavista asioista, tunnustautuu feministiksi), Mirvalle ( kirjoittaa kauniisti ja kiinnostavasti arkisista asioista, kauniita kuvia), Tuulalle (kirjoittaa kiinnostavasti tavallisesta lapsiperheen elämästä) ja Marialle (joka on myös aloittanut bloggaamisen uudestaan, neuloo kauniin yksinkertaisia asioita). Yritin valita sellaisia bloggaajia, jotka mielestäni tunnustuksen ansaitsevat, mutta eivät vielä ole saaneet sitä.

Helsingissä

2011-02-25T16:26:00.000+02:00

Olimme taas tyttösen kanssa pari päivää Helsingissä. Mummolassa, bulgarialaisessa käsityöillassa ja ystäviä tapaamassa. Tyttösellä menojalkaa vipattaa. Vieraissa paikoissa vilahtaa äidin näköpiiristä liian nopeasti. Kahden päivän aikana havahduin monta kertaa siihen, etten yhtään tiennyt, mihin se oli livistänyt. Seikkailee pimeillä käytävillä, rappusissa, kaupoissa ja vieraissa keittiöissä. On niin paljon nähtävää ja koettavaa. Yksikseen lähtee vaeltelemaan vaikka mihin, mutta jos äiti haluaisi vaikka käydä vessassa, niin iskee kova eroahdistus. Ihmeellistä on pienen elämä.

Viime yönä näin painajaista, jossa tyttönen lähtee juoksemaan karkuun kiljahdellen. Minä juoksen perässä, minkä jaloistani pääsen pääsen, mutten saa millään kiinni.

Käsityöillassa teimme martenitsoja. Bulgarialaisen perinteenmukaisia keväisiä onnenamuletteja. Tarkoitus oli tehdä niitä ystäville, jotka tapasin seuraavana päivänä. Se ei onnistunut, mutta muutaman sain tehtyä. Ehkä sitten ensi vuonna lisää.

Tapasin myös ystäviä, joita oikeastaan tulee nähtyä liian harvoin. Meitä on niin iso porukka, että koolle kutsuminen on iso operaatio, joka täytyy tehdä hyvissä ajoin. Tällä kertaa yritimmekin tavata vain ystäväporukan kotiäitien ja lasten voimin. 5 äitiä ja 7 lasta ja kovasti häslinkiä. Tyttönen niin ison oloisena seuraa isompiensa leikkiä. Mutta seuraavaksi pitää yrittää nähdä koko ystäväporukka!

2011-02-20T19:47:00.000+02:00

Tänään uskaltauduimme jo ulos päivällä. Ensin tuntui lämpimältä, mutta nopeasti kaikkien posket alkoivat punoittaa ja tuntumaan kylmiltä.

Kotona oleskelu on ollut tuottoisaa. Neuloin tyttöselle uuden villatakin. Tykkään itse pitää lyhythihaisia villatakkeja sisällä ja ajattelin, että sellainen voisi olla hyvä tyttösellekin. Neuloin yhtenä kappaleena ylhäältä alas. Hihaosissa oli aluksi vain 4 silmukkaa, jotta kaulaaukosta tulisi pyöreä eikä nelikulmainen. Taktiikka toimi. Lankana on perittyä nallea. Väri on niin taivaan sininen, että aplikointiin sain idean siitä. Pilvet leikkasin vaipoista ylijääneistä bambufleece paloista. Villatakin lisäksi tein itselleni kaksi kaulatuubia ja pipon.

Lauantai aamuna postilaatikosta löytyi Mirvalta kuniin keväinen kortti. Kiitos.

2011-02-18T22:06:00.000+02:00

Oikeastaan pitäisi olla nyt nukkumassa. Viimeisiin kolmeen yöhön meillä ei ole nukuttu. Tyttönen herää puolen yön jälkeen. Ei halua nukahtaa uudelleen vaan raivoaa tunti tolkulla. Yritän maata, pitää kainalossa ja laulaa sekä nukkua samalla. Olen minä nukkunut punkkeikallakin. Se oli kyllä helpompaa.

Päivällä kaikki ovat väsyneitä. Tyttönen raivoaa väsymystään uudestaan, mutta ei meinaa millään nukahtaa. Minä kokeilen Chocochilistä uusia reseptejä. Paprikalinssikeitto oli mukavan lämmittävää käsittämättömän kylmänä päivänä.

Kaikesta huolimatta selvisimme tänään heti aamusta muskariin. Se oli ihanan piristävää.

Kolmatta päivää sisällä

2011-02-17T15:04:00.000+02:00

Pakkaset ovat saaneet meidät tyttösen kanssa linnottautumaan sisälle. En tiedä olenko laiska vai käytännöllinen äiti, mutten jaksa pukemistaistelua muutaman minuutin ulkoilun tähden.

Onneksi kotoa löytyy vielä paljon huvituksia. Keittiön avohyllyt ovat pikkuhiljaa tyhjentyneet kaikesta, mitä niissä säilytettiin ennen. Joka päivä tyttönen järjestä omat tavaransa niissä uudelleen. Samoin kuin keittiön kaapit, joihin vielä ei ole saatu lukitusta, liinavaatekaapin ja isin sukkalaatikon. Musiikikuuntelu ja äidin sylissä tanssiminen ovat myös mieluista puuhaa. Ja aina voi hurjastella taaperokärryn kanssa, joka on lastattu aarteilla. Eikä tietokonekaan hullumpi ole. Mustekynät ja äidin tee toimivat vielä onneksi harhautuksina, jottei tietokonetta aivan ohjelmoida uudelleen.

Minun huvituksina toimii tyttönen, samainen tietokone, neuleet ja tee. Posteljoonikin ilahdutti tänään. Kotiovelle tuli paketti saksasta. Minulle kosmetiikkaa ja tyttöselle ensimmäiset omat pisaraliidut sekä sormivärejä. Ihan vielä ei ole niiden aika, vaikka tyttönen näppärä sormistaan onkin.

Viimeksi kirjoitin, että olen päättänyt nähdä enemmän ystäviä ja täällä sitä vain ollaan. Puhuin puhelimessa tänään kyllä yhden ystävän kanssa. Puhuttiin töihin menosta ja lasten hoitopaikoista. Onneksi minä olen ainakin tämän vuoden vielä kotona.

Hyvä viikonloppu

2011-02-14T09:32:00.000+02:00

Aloitimme viikonlopun laittamalla tulet puuhellaan ja keittämällä spelttimannapuuroa. Puuhellan käyttö on jäänyt tänä talvena vähemmälle, sillä se vetää kovasti tyttöstä puoleensa. Nyt tuo tuntui osaavan varoa luukkuja, kun tunsi kuumuuden huokuvan. Silti pitää olla tarkkana koko ajan. Minä tuppaan olemaan aika höveli vahti. Unohdun ja ehtiväinen ehtii sillä aikaa.

Puuron syötyäni viimeistelin ystävänpäivälahjaksi tekemäni tyynyn, pakkasin tavarat ja lähdimme Helsinkiin. Kävimme mummolassa, lankakaupassa ja ystävänpäiväjuhlissa. Juhlat jäivät osaltani liian lyhyiksi, nuori seuralaiseni väsähti minulle liian aikaisin. Virkisti kuitenkin mieltä kovasti nähdä ystäviä ja kavereita, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan. Kotiin ajellessani päätin, että tästä lähtien käyn Helsingissä useammin. En haluaisi autoilla turhaan ja olen siksi vältellyt reissaamista kavereiden luokse. En välttele enää, sillä se ei ole hyväksi mielialalleni.

Sunnuntaina tunsin itseni kovin virkistyneeksi. Kävimme ostamassa varastohyllyjä ja laatikoita. Pitäisi lähiaikoina alkaa raivata tulevaa olohuonetta ja vinttiä. Mutta nyt sitä vasta mietitään, pakkaset tuovat remonttitaukoa. Illalla mies leipoi hyvää hiivaleipää ja minä tein raakasuklaasta keksejä. Lisäsin paahdettua hasselpähkinärouhetta, spelttijauhoja, leivinjauhetta ja hieman siirappia. Keksejä aikuiseenmakuun. Aloitin myös kaksi uutta neuletyötä, uusista langoistani. Ja minun kun ei pitänyt ostaa lankaa eikä aloittaa yhtään uutta työtä, mutta inspiroiduin.

Hyvää ystävänpäivää teille lukijani. Ihanaa, että olette siellä.

11022011

2011-02-11T21:02:00.000+02:00

Hauska päivämäärä tänään. Tällaisena päivänä kannattaisi tehdä jotain suurta. Me ei tehty, elittiin vain ihan tavallista arkea. Parempi niin. Kaksi päivää meni koko perheeltä oksennustaudissa, tänään oli ensimmäinen tavallinen päivä.

Ennen kipeäksi tulemista tein miehen synttäreiden kunniaksi raakasuklaata. Kokeilu oli toinen ja viimeinen. Se ei ole minun lajini, vaikka on kuulemma tosi helppoa. Tein ohjeiden mukaan ja kaksi päivää suklaan seistyä, kaavin osittain sulan massan lautaselle. Tämä oli kuitenkin onnistuneempi kokeilu, kuin ensimmäinen. Taidan lisätä keon joukkoon jauhoja, jos tuosta saisi vaikka keksejä.

Seuraavaksi kun haluan syödä herkkuja kokeilen Kodin kuvalehdessä ollutta reseptiä taatelipalloista: liotettuja, soseutettuja taateleita, kookoshiutaleita ja kaakaota sekoitetaan ja pyöritellään palloiksi. Muitakin saman jutun, jossa joogakoulun opettajat kokkaavat, voisi kokeilla. Ekotalosta kertova juttu oli myös kiinnostava. Välillä tuo lehti yllättää erittäin positiivisesti.

Poissa tieltä

2011-02-06T20:50:00.000+02:00

Kaksi viimeistä viikonloppua olemme olleet tyttösen kanssa mummolassa. Lähdimme pois miehen tieltä, että saisi rauhassa rakentaa ja nukkua. Verstaan (varaston) rakentaminen on edennyt enemmän, kuin uskalsimme toivoa remonttiaikataulua tehdessämme. Pieni osa on eristetty käsin. Ison osan eristys voi odottaa kesään. Pian pääsemme tyhjentämään talon remontoitavia osia.

Mummolassa saimme aikaa kaaoksen. Kirjahyllyt tuli tyhjennettyä useaan kertaan, lehdet levitettyä lattialle, keittiön laatikot tyhjennettyä ja lelut leviteltyä. Tavaroita kuljeteltua huoneesta toiseen, niin ettei ne ehkä pitkään aikaan löydä takaisin omille paikoilleen. Aivan kuin pommi oli räjähtänyt. Mutta mummoa ei haitannut. Toivotti meidät tervetulleeksi taas uudestaan.

Nukkuminen on ollut tässä välissä taas huonompaa. Nyt kuitenkin on ollut muutama hyvä yö, vain muutama herääminen. Päivisinkin tyttönen on nukkunut paremmin. Tänään on nukkunut kahdet yli tunnin pituiset päiväunet.

Kamera unohtui reissusta, mutta kotiin tultuamme tyttönen nukkui autossa hyvän tovin. Hain kameran sisältä, kuvasin kauniissa auringonpaisteessa ja ihailin pihamme haapoja. Lempipuita. Ovat niin kauniin, säännöllisen mallisia.

Millainen neuloja olen

2011-01-31T13:59:00.000+02:00

Taas tuli tehtyä neule, jota en haluakaan käyttää. Onneksi äitini haluaa. Malli ei istu päälleni riittävän hyvin ja värikin on jotenkin hailea. Mietin värjäämistä mustaksi, mutta kun äiti kerran tykkää, niin en viitsikään. Teen itselleni toisenlaisen keväisen tunikan. Malli on Buttercup, malli vain ravelryssa. Lankana varastoissa muutaman vuoden hautunut Sublimen soija-cotton ja puikot 4 mm. Tämän neuleen ja uuden tuttavuuden, joka on myös neuloja, myötä aloin miettimään, millainen neuloja olen.

- Innostuva. Innostun helposti mallista, langasta tai väristä. Loppujen lopuksi en tykkääkään jostain siinä. Pitäisi harkita huolellisemmin. Toisaalta innostus osuu monesti oikeaankin ja saan paljon aikaiseksi innostuneena.
- Nopea
- Kärsimätön. En jaksa tehdä mitään monimutkaisia palmikoita tai kirjoneuleita. En myöskään jaksa purkaa koko neuletta ja aloittaa alusta.
-Suurpiirteinen. Ohjeiden seuraaminen on tuskaa, oikaisen mutkissa ja kärsin myöhemmin. Toisaalta oikaisut onnistuvat usein ja pääsen helpommalla, kuin ohjeessa.
- Inhoan lankojen päättelyä, kappaleiden yhteenompelua yms. neulomisen jälkeen tulevia hommia.
- Teen mieluiten yhtenä kappaleena neulottavia asioita. Puserot neulon mieluiten ylhäältä-alas, jotta niitä voi sovittaa.
- En ole innostunut jatkuvasti kokeilemaan ja opettelemaan uusia tekniikoita.
- Käsialani on siitiä.
- Minulla on yhtäaikaisesti monta neuletta ja virkkuuta kesken. Olen yrittänyt nyt rajoittaa määrän kolmeen. Yksi iso työ, joku pienempi ja joku kolmas. Se kolmas on yleensä virkkuu.
-Tykkään neuloa hyvinkirjoitetuista ohjeista, joissa on joku juju.
-Tällä hetkellä lempisuunnittelijani on Veera.
- En pidä keinokuiduista. Sukkalangan vahviste on ainoa, missä haluan keinokuitua olevan.
- Neulon ja käytän mieluiten neuleita, jotka on neulottu 2,5-3,5 mm puikoilla.
- En tykkää neuloa paksuilla, yli 5 mm puikoilla. En myöskään alle 2 mm puikoilla.
- Yritän olla ostamatta lisää lankaa.
- Lankavarostoni koostuu nykyään lähinnä yksittäisistä keristä ja kerien lopuista. Muutamaa puuvillalankaa on enemmän. Yritän saada lankavarastoani käytettyä. Pitäisi varmaan hankkia Jämälankakirja.

2011-01-23T21:48:00.000+02:00

Tänään

- keitimme aamulla riisipuuroa
- köllöttelimme
- teimme rakentamis- ja remonttilistan ja aikataulutuksen
- pyysimme äidiltäni lapsenhoitoapua remontoinnin aikana
- saimme ilahtuneen ja myöntävän vastauksen
- ulkoilimme
- käytin uusia lapasiani, joissa on twenty ten cardiganin jämälankaa ja kasvivärjättyjä lankoja
- valokuvasin talvista pihaa
- teimme ensi viikoksi ruokalistan
- kävimme kaupassa ruokaostoksilla koko ensi viikkoa varten
- söimme falafelejä ja tuoreita sämpylöitä
- aloitin virkkaamaan hattua uusien saappaiden kaveriksi
- yritin keksiä mitä antaisin miehelle syntymäpäivälahjaksi

10 kuukautta

2011-01-21T14:18:00.000+02:00

Tänään Tyttönen on tasan 10 kuukautta vanha. Ihmeellistä kuinka siitä pienestä murusesta on tullut osaava ja mahdottoman energinen pieni ihminen. Pituutta Tyttöselle on kertynyt 71,5 cm ja painoa 8.4 kg. Sopivan pieni.

Tyttönen tykkää nyt:

- inventoida laatikoita ja kaappeja
- kontata karkuun
- langoista ja johdoista
- nakuilla
- isin kanssa hömpöttelystä
- leikkiä piiloutumis leikkiä
- kiipeillä
- ruuvin rei'istä, kameran linssistä yms. pyöreistä asioista
- lukea lehtiä ja kirjoja yksin tai yhdessä
- kaukosäätimistä ja puhelimista
- syödä tisua
- pullanleivonta leikistä
- vinksin vonksin leikistä
- tehdä itse
- musiikista ja laulamisesta
- tehdä samoja asioita kuin äiti ja isi

Neuvolakorttikannet

2011-01-19T14:38:00.000+02:00

Minun on pitänyt tehdä neuvolakorttikannet siitä asti, kun Anni ohjeensa julkaisi. Päätin vähän aikaa sitten, että ennen 10 kk neuvolaa ne on saatava valmiiksi. Neuvola on perjantaina ja tänään päätin ne tehdä. Suitsait sukkelaanhan nuo syntyivät, kun vaan ryhtyi hommiin.

OKKO!

2011-01-18T22:12:00.000+02:00

En tiedä voiko tuota ensimmäiseksi sanaksi sanoa, mutta jotain sinne päin. Kissat elävinä, leluina tai kuvia sekä satunnaisesti muutkin eläimet kirvottavat tyttösestä innostuneen huudahduksen: "OKKO!" Luulen, että sana on saanut alkunsa kuvan Otto-kissasta, jota usein komennetaan tiukkaan sävyyn: "OTTO!"

Haaveilua olohuoneesta

2011-01-16T22:22:00.000+02:00

Musta on tuntunut jotenkin kovin keväiseltä viime päivinä. Odotan kevättä kovasti. Keväällä pitäisi ensin jatkaa verstaan rakentamista ja sitten aloittaa remontti. Vihdoinkin! Ja koska olen nainen, voin keskittyä kaikkiin olennaisuuksiin. Katselen tapettimalleja. Mietin sohvaa ja millaisen torkkupeiton virkkaan. Sen pitää sopia tapettiin. Kattolampunkin olen jo valinnut. Mies miettii rakenteita, etsii netistä sopivia valurautapattereita ja katselee sekin tapettimallistoja.

En halua ollenkaan muistaa, mitä kaikkea pitää tehdä ennen tapettien ostamista. Sanoin miehelle, että niistä pitää tehdä lista. Mutta kumpikaan ei ole ottanut kynää eikä paperia esille. Onneksi mies on kuusi viikkoa keväällä kotona vanhempainvapaalla. Ei se mitään vapaata tule olemaan vaan työleiri.

Nyt odotetaan lämpimämpää keliä, että mies pääsee verstasta rakentamaan ja eristämään. Lopu jo talvi! (Tässä meidän tämän hetkinen koti: keittiö, makuuhuone ja eteinen)

Tämän viikon ruokalista

2011-01-13T12:07:00.000+02:00

Viikoittaisen ruokalistan tekeminen on ollut suuri apu arkeen. Aloitin tekemisen syksyllä Mirvan innoittamana ja olen tehnyt niitä siitä asti. Kerran ruokalista on jäänyt tekemättä ja pari kertaa se on hävinnyt. Silloin olen ollut taas ongelmissa. Kaupassa tai jääkaapilla on vaikea keksiä, mitä ruokaa laittaisi. Kerran viikossa kyllä keksii helposti muutaman ruokalajin. Tällä tavalla tulee myös syötyä monipuolisemmin ja kokeiltua uusia ruokalajeja.

Teemme ruokalistan miehen kanssa viikonloppuna. Siinä on yleensä 5-8 ruokalajia viikosta riippuen. Listaan valitaan aina kummankin toiveita sille viikolle. Tälle viikolle minun toiveena oli kokeilla reseptejä uudesta keittokirjasta. Miehen toiveena taas oli valkoisiapapuja tomaattikastikkeessa ja perunamuussia sekä sushia ja pinaattilettuja.

Joka viikolle yritän keksiä ainakin yhden keiton ja yhden uuniruuan. Sekä huolehtia siitä, että listalla on monipuolisesti erilaisia proteeininlähteitä, ja että pasta, peruna, riisi tms. vaihtelevat. Tällä hetkellä ruokalajit pyritään valitsemaan myös siten, että niistä saa tehtyä suolattoman ja helposti syötävän version tyttöselle.

Kun ruokalista on tehty, teen tavallisesti samalle paperille ostoslistan koko viikoksi. Maanantaina sitten menemme kauppaan ja ostamme kerralla melkein kaikki viikon ruokatarvikkeet. Loppuviikosta pitää yleensä käydä toisen kerran kaupassa täydentämässä maitoa, leipää jne.

Etukäteen en päätä, mitä ruokaa teen minäkin päivänä. Valitsen ruokalajin listalta päivittäin fiiliksen mukaan. Yleensä kuitenkin viikonloppuna teemme suuritöisempiä ja uuniruokia. Silloin myös yleensä mies leipoo leipää. Ruokaa teen sen verran ison annoksen kerralla, että saamme kaikki syötyä syytä päivällisen ja seuraavana päivänä lounaan.

Eilen meillä oli valkoisiapapuja tomaattikastikkeessa. Reseptin näin ohjelmassa, johon olen jäänyt koukkuun. En ole varma muistinko reseptin aivan oikein, mutta hyviä niistä tuli tällä tavalla. Yritin etsiä reseptiä netistä. Sitä en löytänyt, mutta luin vahingossa kuka kilpailun voittaa. Hitsi.

Valkoisetpavut tomaattikastikkeessa Masterchef Australian tapaan

3 dl kuivattuja valkoisia papuja
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 porkkana
100 g juuriselleriä
1 prk tomaattimurskaa
5 dl kasvislientä
mustaapippuria, timjamia, 2 laakerin lehteä ja tarvittaessa suolaa
oliiviöljyä

Liota papuja vedessä yön yli. Kaada liotusvesi pois ja huuhtele pavut. Pilko kasvikset. Kuullota kattilassa oliiviöljyssä kasviksia. Lisää joukkoon pavut, tomaattimurska, kasvisliemi ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen n. 2 tuntia tai kunnes pavut ovat pehmenneet. Maista ja lisää suolaa tarvittaessa.

Edit: Nyt muistankin! Papuihin piti lopuksi lorauttaa hieman valkoviinietikkaa. Lorautin kyllä omiini. Sitruunamehukin varmaan kävisi.

Uudet saappaat

2011-01-12T13:27:00.000+02:00

Syksyllä ostin itselleni pitkään etsimäni talvisaappaat. Ne olivat varrelliset, karvavuoriset, mustat ja niissä oli pitävän oloinen pohja. Ne olivat tunnettua merkkiä ja ajattelin niiden kestävän monta talvea. Kestivät alle kuukauden. Kummastakin hajosi vetoketju. Palautin sappaat ja aloitin etsimisen uudestaan samoilla kriteereillä. Kaupoista olivat sopivan kokoiset jo loppu.
Lopulta päädyin ruotsalaisen Kavatin sivuille. Katselin sieltä lastenkenkiä, mutta siellä olikin unelmieni saappaat. Kasviparkittua, ruotsalaista ekonahkaa ja valmistettu ruotsissa. Ainoa mikä epäilytti oli kenkien tilaaminen nettikaupasta. Mietin pitkään uskaltaisinko. Mietin myös minkä väriset tilaisin. Punaisen liilat olivat ihanimmat, mutta mustat tai ruskeat olisivat järkevämmät. Kun lopulta päädyin tilaamaan oli mustista ja ruskeista koot loppu. Tilasin ne ihanimmat. Kotiin ne tulivat muutama päivä sitten lähetin tuomana. Ne ovat oikein sopivat ja hyvän tuntuiset jalassa!

Minulla on nykyään myös erittäin innokas valokuvausapulainen.

Kotiäidin perikuva

2011-01-08T20:29:00.000+02:00

Sain loppiaisena valmiiksi uuden mustan villatakin. Se on mielestäni kaunis ja olin kovin tyytyväinen, kunnes näin tänään otetut kuvat siitä ja itsestäni. Näytän rasittuneen kotiäidin perikuvalta. Siltä kyllä välillä myös tuntuukin, että ehkä se ei ole ihme. Takki on Garter Yoke Cardigan. Lankana Cascade 220 ja koko M. Tein vanhasta tottumuksesta tuon kokoisen. En taida tällä hetkellä kylläkään olla sen kokoinen. Lanka on kaikkien lukemieni hehkutusten arvoista. Ja kaiken lisäksi vielä edullistakin.

Olen neulonut itselleni vuoden aikana kolme villatakkia. Villatakkiprojektissani oli tarkoitus neuloa käyttökelpoisia villatakkeja. Kyllä tämäkin varmasti käyttöön jää, vaikka hieman pieni onkin. Olen tyytyväinen takkeihini. Jatkan projektia, kunhan olen ensin neulonut varastoissani olevista langoista muuta. Olen tuskastunut lankamäärääni.

Kuvauksen jälkeen laskimme mäkeä ja se oli hauskaa.

Punahousuiset kaverukset

2011-01-03T21:00:00.000+02:00

Apina unikaveriksi tyttöselle valmistui aaton aattona. Ohje on japanilainen Big crocheted monkey. Tämä apina on kyllä hieman penempi, sillä lanka on ohuempaa Mandarin Petiteä. Koukku 2,5 mm. Housut tein ilman ohjetta kasinkertaisesta Lanetista.

Tyttönen lähti tänään kunnolla kävelemään. Aikaisemmin on ottanut askeleen tai kaksi. Ensin otti 5 askelta. Myöhemmin samanverran uudestaan ja sitten käveli jo useamminkin. Sain enimmillään laskettua 8 askelta.

2011-01-01T22:54:00.000+02:00

Monissa blogipäivityksissä oli laskettu viime vuonna tehdyt käsityöt. Minäkin laskin neuleet ja virkatut: 38 kappaletta ja joulukortteihin 18 kuusta! Saatoin myös unohtaa jonkun kuvaamatta jääneen. Lisäksi olen ommellut vaippoja yms. Käsittämättömän paljon olen ehtinyt, kun huomioidaan millainen viime vuosi oli.

Kuvissa joitakin viimeaikaisia. Apina on vielä kuvaamatta.

Tervetuloa uusi vuosi!

2011-01-01T20:11:00.000+02:00

Mieheltä sain joululahjaksi lupauksen siitä, että remontti etenee paljon tänä vuonna. Vuoden ensimmäisenä päivänä remontti ei edistynyt, pikemminkin otettiin takapakkia. Keittiöstä tuli taas hetkeksi verstas. Tyttösestä se oli hyvä homma ja isi sai innokkaan apulaisen.

Minä olisin oikeastaan halunnut siivota uuden vuoden kunniaksi. Siivoaminen ei tullut kysymykseen, joten päätin aloittaa vuoden erityisen ihanalla neuleella. Kaivoin laatikosta pari vuotta sitten vaihdossa saamani lankavyyhdin. Lankalaatikoideni aarteen. Se on Hand dyed in Knitlob's Lair -lankaa, joka on värjätty vartavasten minulle. Vyyhti oli kaunis, mutta neulottuna lanka vasta kaunista onkin.

Uutena vuotena olen aina tehnyt lupauksia. Viime vuoden lupaukset pitivät jotenkuten. Katsotaan miten käy tänä vuonna. Lupaan ainakin lupaan opetella postiivista ajattelua ja asennetta. Lupaan myös tehdä hyviä tekoja. Vuoden ensimmäinen, tai oikeastaan viime vuoden viimeinen, hyvä teko on sivarisukat. Kaksi paria lähtee postiin heti ensi viikolla. Varmistin, että ehtivät vielä perille. Seuraava hyvä teko on vielä mietinnän alla.

Taidetta ja telomisia

2010-12-30T20:38:00.000+02:00

Huonoja kuvia tyttösen tekemistä hienoista taideteoksista. Kaksi ylintä, kehystettyä tyttönen teki värikylvyssä. Ne ovat melko isoja, kokoa A2. Alin tehtiin kotona ja on A4 kokoinen. Alinkin kehystettiin kuvan ottamisen jälkeen. Nämä annettiin kaikki joululahjoina pois. Meillekin jäi muutama odottamaan kehystystä.

Kuvani heijastuu taulujen laseista. Puolilta päivin ja yöpaidassa. Viime aikoina on taas väsyttänyt enemmän. Olen myös telonut itseäni kovasti. Ranne on ollut jo pidempään kipeä. Yhtenä yönä se napsahti nostaessani tyttöstä. Sen jälkeen se on ollut vielä kipeämpi, sillä ei voi tehdä muuta kuin neuloa. Muutama päivä sitten törmäsin pyykkitelineen kanssa seinään, mistä seurasi kuhmu ja mustelma otsaan. Tänään löin varpaani lattialla olleeseen leivinkiveen. Se taisi murtua. On sininen, eikä jalalla voi oikein astua. Kannattaisi kai mennä lääkäriin, mutta näin päivystysaikaan ei viitsi. Pitäisi lähteä niin kauas. Ensi vuosi ei voi kuin alkaa paremmin!

Parempaa uutta vuotta teillekin!

Apinapuku

2010-12-27T22:17:00.000+02:00

Tyttösen serkun oli saatava joululahjaksi apinapuku. Hyvissä ajoin aloitin ompeluprojektin, mutta silti sain viimeisteltyä sen vasta aatonaattona. Etuosan karvat hangoittelivat vastaan. Puvusta tuli huvittava, mutta saajalleen mieluisa. Paketti järjestettiin ensimmäisten avattavien joukkoon, sillä paketeista etsittiin vain sitä. Kun serkkutyttö oli saanut puvun päälleen, malttoi hän keskittyä loppujen lahjojen avaamiseen.

Kaava leijonapukuun löytyi Suuresta käsityölehdestä, tekominkkikarva omasta varastosta ja ruskean velourin ostin pukua varten. Naamariin sain inspiraation etsystä mekkojen esittelykuvista ja kaavan piirsin ystävän lapsen naamarista. Sen vaaleanpunainen kangas oli kyseisen serkkutytön vanhasta, tahraisesta bodysta. Onneksi leijonan ja minkin risteytys voi näyttää myös apinalta. Paketissa oli myös pilailukaupasta ostettu apinanaamari, joka nauratti aikuisia, mutta pelotti lapsia.

Perjantaina päivä on jo minuutin pidempi

2010-12-21T18:15:00.000+02:00

Olimme tänään työpaikallani joulukahvilla. Pomolla oli hyviä uutisia. Näillä leveysasteilla päivä on perjantaina jo minuutin pidempi! Sen minuutin voisi käyttää vaikka valokuvaamiseen. Salamalla tulee niin rumia kuvia.

Pöllötunika valmistui jouluksi. Malli on oma ja neulottu ylhäältä alas yhtenä kappaleena. Pöllöt ovat ravelrysta löytyneestä Owl baby vestistä. Silmät tein kirjomalla. Lankana on joskus ylijäänyttä Sirdarin Baby bamboota ja puikot kokoa 4 mm. Helma olisi voinut olla hieman leveämpi, mutta tykkään tästä kyllä kovasti. Jouluna tämän kanssa puetaan tyttöselle trendikkäästi haaremihousut. Ompelin itsellenikin uuden hameen. Nyt kelpaa juhlia.

Politiikkaa

2010-12-20T19:12:00.000+02:00

Ensi kevään eduskuntavaalit nostavat näköjään jo kovasti päätään. Viikonloppuna kyläilin hyvän ystäväni luona, joka on vaaleissa ehdolla. Harmikseni kuulun eri vaalipiiriin.Vaalikiireet olivat siellä jo kovasti alkamassa.

Mutta ovat ne näköjään alkaneet jo muuallakin. Hämmästyksekseni sain tänään eräältä kansanedustajalta, joka ilmeisesti on myös kollega, joulutervehdyksen. Mukana seurasi kirje, jossa hän kertoi, mitä asioita on tehnyt koulutuksen ja varhaiskasvatuksen eteen tällä vaalikaudella. Kovasti aikaisin äänestäjien kalastelu on aloitettava.

En oikein tiedä miten suhtautua tuollaiseen lähestymistapaan. Taidan kokea sen liian henkilökohtaiselle alueelle tulemiseksi. Seuraan politiikkaa, äänestän ehdottomasti ja otan vaalien alla selvää ehdokkaista. Mutta. Haluan ottaa itse selvää. En pidä tuputtamisesta. En itsekään tuputa ajatuksia ja aatteitani muille (paitsi hieman tuossa yllä :)). Toisaalta uutisissa on ollut, että jotkut puolueet lähtevät vaalien alla soittelemaan ihmisten ovikelloja. Parempi kai tuo nimellä, ammatin perusteella lähetetty joulutervehdys on kuin ovikellon soittaminen. En tiedä, pitää vielä miettiä ja sulatella asiaa.

No en minä tuota kansanedustajaa jokatapauksessa äänestäisi. Väärä aatteet ja väärä puolue. Minä keskityn nyt jouluisten tähtien askartelemiseen.

8 kk ja19 päivää

2010-12-10T19:35:00.000+02:00

Viime viikkoina meidän elämä on ollut helpompaa. Olemme nukkuneet paljon paremmin. Minuun on silti iskenyt jokin talvilaiskuus. Maleksin kotona, en viitsi avata tietokonetta enkä edes laittaa autoa lämpenemään, että pääsisi ihmisten ilmoille. Elämä on silti nyt sellaista, kuin kuvittelin sen vauvan kanssa olevan. kahdeksan kuukautta kesti, että päästiin tähän pisteeseen.

Tyttösen refluksi taitaa olla ohi. Siihen ja nukkumiseen taisi eniten vaikuttaa osteopaatilla käyminen. Kävimme sairaalassakin tutkimuksissa, mutta niissä ei ilmennyt mitään. Kun kerroin lääkärille vaivojen helpotettua käytyämme osteopaatillla, hän katsoi minua huvittuneena. Oikeastaan en ihmettele, vähän humpuukilta se minustakin tuntui. Ja ihan sama, mitä lääkäri minusta ajattelee. Pääasia, että vaivat vähenivät.

Emme me toki vieläkään nuku loistavasti. Joka yö herätään vähintään kolme kertaa, mutta parannus on suuri. Pahimmillaan heräsimme yössä 16 kertaa. Luulen, että tämän heräilyn voi laittaa tyttösen temperamentin piikkiin. Nähtävää, koettavaa ja maisteltavaa on niin paljon, ettei millään malttaisi nukkua. Kiire kokea on kova. Tänään tyttönen otti ensimmäisen hapuilevan askeleen. Hampaitaan pesevä äiti oli niin kiinnostavan näköinen.

Jouluvalmistelut etenevät hitaasti, mutta varmasti. Suurin osa joulukorteista on valmiina ja kuorissa. Lahjat ovat melkein valmiita. Tyttöselle juhlavaatteet tehtynä ja hankittuna. Joulusuunnitelmatkin ovat melkein selvillä. Miten te vietätte joulua? Me olemme luultavasti mummolassa ja tyttösen serkuilla.

1951

2010-11-21T22:09:00.000+02:00

Viikonlopun olin tyttösen kanssa Helsingissä mummolassa. Mies sai rakentaa ja nukkua rauhassa kotona. Rakentaminen edistyi suunnitelmien mukaan. Vielä yläpohjan laudoittaminen ja paperointi, sitten voisi eristää. Mutta siinä on iso mutta. Silloin maassa ei saa olla lunta, että eristeenpuhallusauto pääsee meidän mäen ylös. Toivottavasti lumet sulavat ennen kevättä.

Helsingissä oli rentouttavaa. Nukuin kaksi yötä, kun mummo heräili taas tyttösen kanssa. Viikolla yöt menivät huonosti, mutta viikonloppuna hyvin. Helsingissä tapasin ystäviä, kävin vähän ostoksilla, kirpparilla ja söin hyvää valmiiksi laitettua ruokaa.

Alimman kuvan ryijy on Hesyn Pitsihovi kirpparilta (auki seuraavan kerran 12.12). Hienoa tavaraa täynnä. Melkein sain Mary Oljen Kirjokintaita kirjankin sieltä, mutta toinen nainen oli löytänyt sen ennen minua. Hymyillen, mutta jälkeen päin harmitellen, luovuin kädessäni olleesta aarteesta. Ryijyn kuvasta ei saa selvää luonnossa, mutta tuosta valokuvasta tajusimme aiheen. Ryijyn alalaitaan kirjailtu tyttösen nimikin paljasti, mistä on kyse. Alalaitaan on kirjailtu myös vuosiluku 1951. Ryijy on kulunut ja reikäinen, eikä menisi enää seinällä, mutta meidän käyttötarkoitukseen se on juuri passeli. Ostin sen vaunujen lämmikkeeksi. Joudun kyllä pienentämään sitä. Palaan aiheeseen varmaan myöhemmin.

Viime päivät olen tehnyt jouluisia käsitöitä. Kuvien työt eivät ole tulossa lahjaksi, mutta jouluksi muuten. Mietinnässä on silmien tekeminen keskimmäisen kuvan pöllöille. Pöllöt tulevat tyttösen tunikaan. Suunnittelin laittavani silmiksi nappeja, mutta mummo huomautti, että tyttönen luultavasti napsii ne siitä irti. Tyttönen maistelee koko ajan kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Haaveita ja unelmia

2010-11-13T13:31:00.000+02:00

Mies sai eilen asiakkaalta pullollisen viiniä isänpäivän kunniaksi. Tyttösen nukahdettua avasimme pullon ja joimme lasilliset. Emme ole tainneet moista tehdä tyttösen syntymän jälkeen. Mies innostui haaveilemaan saunasta ja piirtelimme suunnitelmia. Minä innostuin haaveilemaan muustakin Tuulan innoittamana. Viini ilmeisesti rentoutti pääni niin, etten saanut unta ennen kuin kahdelta yöllä. Haaveille, unelmille ja suunnitelmille oli aikaa. Aamulla olo oli väsynyt, mutta tyytyväinen. Haaveilu on hyväksi. Onneksi jaksoin silti lähteä vaippakirppikselle, nyt meillä on 8 uutta vaippaa.

Listani haaveista ja unelmista on muuttuva, juuri tällä hetkellä se on tällainen. Viikon kuluttua se voi olla jo toisenlainen. Osa haaveista on isoja, osa pieniä. Osa toteutettavia, osa sellaisia joiden ei ole tarkoitus koskaan toteutua. Järjestys on satunnainen.

1. Remontin edistyminen

Asumme tavallisen kokoisessa omakotitalossa, mutta käytännössä meillä on yksiön verran tilaa: makuuhuone, keittiö, eteinen ja kylpyhuone. Kuistilla myös kylmää säilytystilaa. Olohuone on kaiken maailman rakennusmateriaalin, rojun yms. varastona, yläkerta kokonaan rakentamatta.

2. Haluaisin aloittaa taideharrastuksen

Grafiikka, keramiikka tai piirtäminen olisivat kiinnostavimpia.

3. Opetella ompelemaan paremmin

Olisi ihanaa olla niin hyvä ompelija, että voisin tehdä kaikki vaatteeni itse. (Oletan hyvän omepelijan olevan myös nopea.)

4. Perheellämme olisi tulevaisuudessakin hyvä olla yhdessä

5. Tyttösen ongelmat saataisiin ratkaistua ja me kaikki saisimme nukuttua paremmin

6. Minulla olisi aikaa liikkua enemmän.

Nyt käyn vaunukävelyillä ja kerran viikossa kuntopiirissä. Liikkumisesta tulee niin hyvä olo, että haluaisin käydä ohjatussa liikunnassa 3 kertaa viikossa. Kun liikun ei selkäkään ole kipeä. Ensimmäistä kertaa eläessäni selkäni on ruvennut vihoittelemaan.

7. Meidän piha olisi ihana

Sellainen villi, mutta suunniteltu ja runsas. Oikeastaan villi, cottage garden henkinen. Siellä olisi tyttöselle hiekkalaatikko, leikkimökki, minulle huvimaja, kasvimaa ja kasvihuone. Siellä olisi patsaita ja se olisi helppohoitoinen.

8. Opintojen jatkaminen

9. Opiskelisin uutta kieltä

Mieluiten eestiä tai saksaa. Toisaalta hyvä olisi elvyttää niitäkin kieliä, joita joskus osasin.

10. Uskaltaisin luottaa itseeni ja ideoihini.

11. Perustaisin kodin ulkopuolisen työhuoneen

Paikkakin sille on jo mietitty. Siellä olisi kaikki käsityötarvikkeeni. Istuisin viihtyisässä työhuoneessa tekemässä käsitöitä kaiket päivät. Myisin omiani ja muiden käsitöitä. Tarjoisin asiakkaille teetä. Pitäisin käsityökoulua lapsille ja aikuisille. Ja se kannattaisi rahallisestikin.

12. Iloinen, kaunis talvitakki

13. Pääsisin yksin päiväksi Helsinkiin.

Kävisin ostoksilla, ravintolassa ehkä taidenäyttelyssäkin. Illalla tapaisin kavereita ulkona.

Hyvä viikko

2010-11-05T21:11:00.000+02:00

Olemme melkein hartiavoimin tehneet töitä nukkumisen eteen. Nyt se alkaa sujua jo huomattavasti paremmin. Tietysti vaihtelua on öiden välillä, mutta minun fiilikset eivät ole enää epätoivoiset. Kuvaaminen on kyllä jäänyt vähiin. Tyttönen viihtyy edelleen paljon sylissä, eikä ole maailman parhain valokuvausavustaja. Tuo kuva tyttösestä on Espanjassa majailevaa tätiäni varten. Eikö olekin hienot hampaat!

+ viime viikonloppuna olimme Tampereella hotellissa kaksi yötä, loistavaa vaihtelua
+ tyttönen heräsi yhtenä yönä vain 4 kertaa
+ tyttönen on oppinut paljon uusia asioita: osaa kiivetä rappusia, seisoa ilman tukea melko pitkiä aikoja ja kävellä taaperokärryn tai syöttötuolin kanssa
+ sain kukkia hieman pieleen menneen syntymäpäivän korvaukseksi
+ olen löytänyt uusia kivoja villatakkimalleja
+ tyttösen syöttötuoli vaihdettiin väliaikaisesti triptrapista muoviseen (sen saa pestyä helpommin)
+ kiva huomata kuinka tyttönen aina ilostuu ja menee vastaan isin tullessa töistä
+ tein pitkään kaipaamiani ostoksia: näppärän pieni kameralaukku ja talvisaappaat
+joululahjat kaikille on keksitty, osa jo tehty tai hankittukin
+ isänpäivälahjat tehty ja hankittu
+ kuntopiirissä käymisestä tulee tosi hyvä olo
+ kävimme taas mummolassa nukkumassa, nukuin 7,5 tuntia 1 herätyksellä

Ainoa kurja asia tällä viikolla oli värikylvyn peruuntuminen, mutta onneksi korvasin sen kyläilemällä kaverin luona. Toivottavasti ensi viikko on yhtä hyvä.

Marraskuussa juodaan teetä

2010-11-02T11:44:00.000+02:00

Jonna kirjoitti juovansa teetä. Lopettelin juuri aamurooibostani kirjoitusta lukiessani. Minäkin juon teetä, nykyään kyllä enimmäkseen rooibosta. Kahvia juon todella harvoin, oikeastaan vain kohteliaisuussyistä. En ole koskaan oppinut pitämään sen mausta, vaikka se tuoksuukin ihanalta. Jos kahvin sekaan laittaa oikein paljon sokeria ja soijamaitoa, niin että se maistuu lähinnä kaakaolta, se on hyvää. Mutta silloin se ei oikeastaan ole kahvia, vaan sokeroitua maitoa kahviaromilla.

Meillä on kotona ja mummolassa aina juotu teetä. Jo pienenä iltaisin istuttiin äidin kanssa sohvalla, juotiin teetä, syötiin juusto- tai hillovoileipiä ja katsottiin telkkaria. Äidin luona niin tehdään edelleen. Mummolassa istuttiin pirtissä pöydän ääressä iltateellä, televisio laitettiin viereisessä huoneessa niin kovalle, että sen kuuli pirttiin. Jos ohjelma oli oikein kiinnostava sai teetä mennä juomaan keskikammariin. Lauantaisin aina joku meni kesken iltateen ottamaan lottonumerot ylös.

Nykyään juon teetä aamuisin ja iltaisin. Töissä ollessani sitä juotiin myös pitkin päivää. Iltateen juon usein tietokoneella. Se on päivän harvoja rauhallisia hetkiä: tyttönen on nukkumassa, mies käy nukuttamassa uudestaan, jos heräilee ja minä voin tehdä mitä haluan.

Meidän teekaapin tämän hetkinen sisältö ylärivistä vasemmalta:

-reilunkaupan veriappelsiini rooibosta kiinalaisessa teepurkissa (toiseksi parasta nyt)
-reilunkaupan yearl greyta kiinalaisessa teepurkissa
-maustamatonta luomu rooibosta kiinalaisessa teepurkissa (olen ajatellut kokeilla maustaa sen itse)
-the huoneen (Eerikinkadulla Helsingissä) appelsiinikaktusrooibosta kiinalaisessa teepurkissa (parasta ikinä!)
-kiinasta tuliaisiksi saatu teeruusu, jota ei ole raaskittu käyttää
-mustaa teetä kirsikanmakuisena (tästä tulee tosi hyvää jääteetä)

-lasipurkissa teepusseja: reilunkaupan hunaja rooibosta, sonnentorin lehmuksenkukkateetä ja muita satunnaisia
-itsekasvatettua piparminttua lasipurkissa
-yogitee classic elokolosta

-earl grey pusseja
-kiinasta tuliaisiksi saatua vihreää teetä
-vihreää teetä limen ja sitruunanmakuisena (hieman kitkerää makuuni)
-lasipurkissa miehen siskon perheen kreikasta tuomaan yrttiteetä. Tuoksuu hieman minttuiselle. Antaja oli sanonut, että kylmässä suomessa tämä lämmittää talvella hyvin. Totta.
-vaihdossa saatua mustaa teetä, joka on suklaan ja appelsiinin makuista. Hyvää, vaikka ei maistu suklaalta ja appelsiinilta.

-kiinalaista mustaa teetä mustanviinimarjan makuisena
-mustaa hedelmäteetä (pussia ei ole vielä avattu)
-frantsilan vauvan iloa. Keväällä join tätä paljon, nyt en ole enää tarvinnut.
-savuteetä
-vihreää teetä lootuksen paloilla
-vihreää jasmiiniteetä

Olen ostanut kiinalaisia teitä melkeinpä purkkien vuoksi. Purkkeja on enemmänkin tyhjinä jemmassa. Niistä ei ikinä tiedä, mitä saa. Osa on oikeasti hyviä, osa ihan kamalia. Mutta purkit ovat aina kauniita.

Teenjuonti välineistöä:

- Berliinistä ostettu (nyt jo haljennut) teekuppi. Tämä oli niin suuri suosikkini, että säästän sitä, vaikka tee ei enää pysykään siinä. Se on ulkoa musta ja kuplainen, sisältä kauniin vihreä. Siinä ei ole korvaa ja se on sopivan syvä. Tällaisen kun saisi uuden.
- Liettuan Klaipedasta ostettu tuhkakuppi (?), jota käytetään teepusseille ja -siivilöille. Meillä ei kukaan polta, joten tuhkakupille ei ole tarvetta, mutta ei näin kauniiseen voisi edes tumpata.
-Iso sininen teekannu on ostettu Mikkelin kenkäverosta. Toimiva, mikä ei ole aina teekannuissa itsestään selvyys.

-siivilöitä vasemmalta: eniten käytettyjä ovat varrelliset pallot, keraamikko kaverin tekemä kaunis, peritty ihanuus, pitkään etsitty nauhallinen ja kohtuullisen näköinen teepallo teepannuihin, kehitysmaakaupasta ostettu
-sininen pieni kullalla koristeltu venäläinen perintöteekannu (en ole koskaan tainnut käyttää tätä)

-muki, jota käytän yleensä suosikkini hajottua. Astia merkkinen, meidän kylällä asuvan keraamikon tekemä. Meillä on toinenkin tällainen. Saatan ostaa näitä lisääkin.
-Bulgariasta tuomani teepannu. Kaunis, mutta ei kovin käytännöllinen.
-Miehen siskontytön, tyttösen kummin, n. 10 vuotta sitten savikerhossa tekemä kulho teepusseille ja -siivilöille. Hellyyttävä.